Paluu keijumaailmaan suuren valtataistelun jälkeen

Holly Black: Kahlittu perillinen (suom. Suvi Kauppila, Karisto, 2025)

Holly Blackin Kahlittu perillinen on maaginen aloitus spin-off-sarjalle huippusuositusta Ilman väki -trilogiasta, joka kertoo keijujen valtataistelusta. Kirjoissa päähenkilönä ja kertojana on keijumaailmaan tuotu ihminen, Jude. Mutta mitä tapahtuu, kun ihmisen sijaan keijumaailmasta pääsee kertomaan ihka oikea keiju?

Keijuvaltaa ravistelleen taistelun jälkeen on laskeutunut rauha, ja asukkaat totuttelevat uuteen suurkuningattareen. Kaikki paitsi Hampaiden hovin kuningatar Suren “Wren”, joka on paennut vihamielisiä vanhempiaan kuolevaisten maailmaan. Wrenin pakoilu kuitenkin päättyy Keijuvallan prinssin Oakin tullessa tarjoamaan hänelle mahdollisuutta pysäyttää äitinsä valtakausi Hampaiden hovissa. Oak ja Wren matkaavat kohti Keijuvallan hyisintä kolkkaa mukanaan kruunun vihollinen Hyacinthe ja prinssin uskollinen vartija Tiernan. Vastoinkäymisiltä ei luonnollisesti vältytä, vaan kirjaan mahtuu seikkailua seikkailun perään.

Black ihastuttaa taas kyvyllään luoda entistä upeampia fantasiamaailmoja. Ennen Kahlittua perillistä kaikki Keijuvallan kuvaukset ovat olleet edellisen sarjan päähenkilön Juden käsityksiä. Tässä kirjassa kertojan on Wren, joka taas avaa aivan uuden näkökulman. Jude kertoo maailmasta ihannoivasti, kun taas vain huonoja muistoja Keijuvallassa saanut Wren antaa siitä karumman ja realistisemman kuvan. Kirjasta mielenkiintoisen tekee myös kurkistus muidenkin Keijuvallan hovien elämään, sekä tutustuminen uusiin Keijuvallan asukkaisiin. Kritiikkiä annan hieman kirjan toistavuudesta. Olin odottanut omaperäisempiä hahmoja ja ennenäkemättömiä tapahtumia, mutta sen sijaan kirja toistaa osin Ilman väki -sarjan piirteitä. Se ei kuitenkaan haitannut lukukokemustani paljoa.

Mielestäni kiinnostavin osa ovat silti kirjan henkilöhahmot. Kiinnostavimmat hahmot ovat minusta Oak ja Wren, jotka olivat lapsena ystäviä, mutta erillään kasvu on tehnyt heidät vihamielisiksi toisilleen. Vain yksi asia estää heitä ystävystymästä uudelleen vaarallisella matkalla: luottamus. Voivatko Oak ja Wren saada takaisi lapsuuden ystävyyden, kun toinen on perimässä kruunun ja toinen on hallitsijaa vastaan sotineen hovin perillinen? Hahmojen kehittyminen juonen edetessä aina vain jännittävämpään suuntaan antaa lukijalle ajateltavaa koko kirjan ajan. Loppuratkaisu oli minusta helposti arvattavissa, mutta kaikki muu siihen liittyvä tuli minulle yllätyksenä.

Teos vie mukanaan vanhojen Keijuvallan fanien lisäksi myös uudet lukijat ja ihastuttaa upealla maailmalla, sekä nokkelalla dialogilla. Kirjaan pääsee mukaan siis lukematta edeltäviä teoksia, vaikka lämpimästi suosittelen niihinkin tutustumista. Kirja sopii myös lukijoille, jotka haluavat päästä taas lukemisen makuun, tai ihan vain kokeneille fantasian lukijoille. Kirja ei mielestäni ihan vielä vedä vertoja sen edeltäjälle, mutta odotukseni seuraavalle osalle ovat siitä huolimatta suuret.

Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.