Anu Ojala: Pommi. Otava 2014.
Pommissa huomaa Anu Ojalan juristin koulutustaustan sekä perehtymisen eläinten oikeuksiin.
Päähenkilönä on 17-vuotias Mia Weckman, joka aloittaa blogin kirjoittamisen lukion verkkolehdessä. Joshua-nimimerkkiä käyttävä anonyymi alkaa kommentoida ikäviä asioita Mian koirasta Roosasta, joka on rotunsa takia perinyt sairauksia. Koulussa luokkatoveri Thomas yrittää saada Mian ottamaan esille blogissaan läheisten maatilojen luomu- ja free range -tuotannot, mutta Mia hylkää ehdotuksen verhoten päätöksensä siihen, että lukijoita ei tuollainen kiinnostaisi.
Miaa alkaa mietityttää Joshuan viesti siitä, ettei Roosa-koira ole kunnossa. Hän alkaa etsiä tietoa, joka ei ole lupaavaa. Roosan kasvattaja Lillian myös kertoo, että Roosan sisar on lopetettu.
Eräänä iltana Mia törmää mieheen, Kimiin, joka on lukenut Mian blogia hyvinkin paljon. Mia pitää Kimistä, hänestä Kim on erilainen. Mialle alkaa vähitellen paljastua, miten kauheita asioita läheisessä sikalassa tapahtuu. Hän esimerkiksi näkee puistossa sian ilman saparoa. Miaa asiat alkavat mietityttää, mutta hän ei halua ajatella niitä liikaa. Kim tulee monesti auttamaan Miaa pahoissa tilanteissa. Kim alkaa myös kysellä Miaa haastaviin kuvausprojekteihin, joissa he murtautuvat teurastamoille ja tuotantolaitoksiin. Mia näkee heti ensimmäisellä kerralla jotain, mitä ei olisi koskaan uskonut. Hän alkaa heräillä öisin näkemiensä asioiden takia.
Mia yrittää auttaa kärsiviä eläimiä ystäviensä kanssa, mutta kärsimys iskee tavallaan Miaan takaisin eli kauheita asioita alkaa tapahtua myös hänelle itselleen. Mukana eläinaktivismissa olevat ihmiset eivät olekaan luotettavia ja vastaan tulee pettymyksiä ja surua. Mia myös syytetään asioista, joita hän ei ole tehnyt.
Kirjan alussa Mia on kiva ja tavallinen tyttö. Aloitettuaan blogin kirjoittamisen hänestä tulee ärsyttävä. Ihan lopussa Mia pehmenee luokkakaverilleen Thomakselle ja muille.
En ole perehtynyt Ojalan muihin kirjoihin, mutta en pitänyt kummemmin Pommista. Kirjan menoon ja tunteisiin oli välillä vaikea päästä mukaan. Siitä jäi mieleen vain hyvin ärsyttävä ja lapsellinen päähenkilö ja pitkän oikeudenkäynnin loppu. Vaikken kirjasta juurikaan pitänyt, toivoisin, että siihen tulisi toinen osa, joka omasta mielestäni sopisi teokseen. Olisi kiva lukea, miten Mian muuttuminen ja tapahtumat vaikuttavat hänen elämäänsä. Minua ei juurikaan kiinnostanut kirjan puhe eläinoikeuksista ja ylipäätään eläimistä. Teos ei tuntunut todentuntuiselta, koska päähenkilölle tapahtui liian paljon ikäviä asioita toisensa perään ja vain pari hyvää asiaa, jotka lopulta päätyivät ikäviksi myöskin. Kirjaa lukiessani jäin kyllä miettimään sen tapahtumia.
2 ½ /5