Kirja-arviot
12.5.2017
|
Onni Kesälahti, Karkkila

Poika – Murha seitsemännellä luokalla

L.K. Valmun kirja Poika – Murha seitsemännellä luokalla(Karisto, 2017) kertoo Hege-nimisestä tytöstä, joka aloittaa Helsingin klassisessa yhtenäiskoulussa seitsemännen luokan. Hege tulee kouluun uutena oppilaana ja kuulee vasta tuolloin kesällä tapahtuneesta onnettomuudesta. Onnettomuus koskee Teemu Valla -nimistä poikaa, joka oli kuollut opettajien omalla mökkireissulla, johon oli osallistunut poikkeuksellisesti Teemu ja hänen ystävänsä Elia. Hege alkaa siis vähitellen selvittämään Teemun kuolemaa, mihin kirjan juoni perustuukin. Teemun kuolintapa sai ainakin minut kiinnostuneeksi kirjasta.

Valmu alkaa aluksi kuvailla kirjassaan hyvin tavalliseen tapaan ja ehkä nykyaikaisesti paikkoja ja henkilöitä. Kirjan henkilömaailma on hyvin rajattu juuri sopivan kokoiseksi. Valmu myös kuvailee henkilöitä juuri nuortenkirjaksi sopivalla tavalla. Tosin minusta henkilöt
saattoivat olla hieman tavallisia, eikä kirjasta oikein löydy suurta hahmoa. Kirjan tapahtumapaikat ovat osittain oikeasti olemassa, mutta esimerkiksi Helsingin klassinen yhtenäiskoulu on keksitty paikka. Se toi minusta hyvän vivahteen kirjan miljööhön.

Vaikka kirjan kannessa lukee murha seitsemännellä luokalla, pitää kirjaa lukea pitkälle ennen kuin varmistus murhasta tulee. Tätä ennen Teemun kuolemaa oli pidetty
tapaturmana, sillä Teemun uskottiin kuolleen liialliseen insuliiniannokseen pistäessään sitä itseensä. Teemu oli siis diabeetikko. Esiin tulevat todisteet kuitenkin kiinnittävät poliisien huomion. Kirjan aihe saattaa erottua massasta. Valmu onnistui myös onnistuneesti kuvailemaan, miten murha oli tapahtunut.

Kirjan juoni soljuu aika tavalliseen tapaan. Juonessa ei minusta ollut mitään valittamista. Se sisälsi käänteitä, joista osa oli ihan yllättäviä. Kirja myös noudattaa hyvin samanlaista kaavaa kuin yleensäkin dekkareissa. Se, miten murha oli tehty, oli kirjan ehkä jopa kiinnostavin kohta, kuten yleensäkin tällaisissa kirjoissa. Kirjan loppuhuipennus oli ainut isompi pettymys. Se oli vain minusta jotenkin laimea. Asiat tapahtuivat liian selvästi. Eikä oikein tullut kohtaa, jossa olisi ollut jännitys huipussaan. Tosin ehkä Valmu myös kirjoittaa aika realistisesti ja siten, miten asiat olisivat oikeasti saattaneet mennä oikeassa maailmassa. Kohta, jossa syyllinen kertoo, miksi oli murhannut Teemun, on ihan hyvin keksitty ja ainakin minut sai yllättyneeksi murhan syystä. Syyllisen tunnustus jäi ehkä kuitenkin hieman epätodelliseksi. Kirjassa ei myöskään tapahtunut niin sanottua silmänkääntötemppua, jossa murhaajalla olisi ollut alibi.

Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta ihan hyvä. Siinä oli murhakirjalle sopivia asioita. Kirja on myös melko helppo- ja nopealukuinen. Muutamaa kohtausta lukuun ottamatta pidin kirjasta. Kirja sopii hyvin nuortenkirjaksi. Kirjan aihe oli minusta myös hyvä ja kiinnostava. Pientä lisäjännitystä olisin kuitenkin kaivannut.

← Takaisin
seuraa meitä