Kirja-arviot
7.1.2020
|
Meri Poikkilinja, 13v.

Rohkeat tytöt satulavarkauden jäljillä

Tiina Tanskanen: Hevostyttö Iitu: Satulavaras, Otava 2019

 

 

Iitulle ja hänen ystävilleen Aadalle ja Viiville soitetaan ja he saavat kutsun Sinijärvelle aloittelijoiden viikonloppuleirin avustajiksi. Tytöt odottavat innolla viikonloppua. Vihdoin kun perjantai koittaa, Iitun isän naisystävä Karoliina heittää tytöt Sinijärvelle. Matkalla Sinijärvelle tytöt käyvät kaupassa ostamassa karkkia. Kaupassa tytöt näkevät Veetin ja Aaronin. Aaron iskee Aadalle silmää. Aada on ihan lumoissaan tapahtuneesta. ”Minusta hänessä oli jotain epäilyttävää”, Iitu kuiskaa Viiville ja Viivi nyökyttää päätään vastaukseksi. Leiri alkaa mahtavasti: tytöt käyvät ratsastamassa, hoitavat hevosia ja keksivät puuhaa leiriläisille. Sitten tapahtuu jotain hirveää. Satulat varastetaan.

En ole ennen lukenut hevoskirjoja, mutta lukeminen kannatti. Yllätyin positiivisesti. Mielestäni kirjaa oli kiva lukea, koska tapahtumat etenivät sopivaa vauhtia. Kirjassa ei turhaan jumituttu vaan edettiin asioista toiseen. Pidin siitä myös sen takia, koska kirjan tapahtumat eivät olleet ennalta-arvattavia. Kirja oli kirjoitettu puhetyylillä ja sisälsi jonkin verran kiroilua. Kiroilu mielestäni sopi ihan hyvin kirjaan, koska kirosanat oli sijoitettu sopiviin kohtiin.

Kirjan tapahtumat oli onnistuttu kirjoittamaan mielestäni uskottavasti. Keksityltä mielestäni tuntuivat muutamat yksittäiset asiat, kuten se, että poliisi tuli paikalle juuri oikealla hetkellä. En oppinut uutta hevosiin liittyen, mutta opin, että kannattaa olla rohkea. Kirjassa tytöt olivat rohkeita monissa asioissa. Leirille tuli iso joukko lapsia, ja tytöt eivät ujostelleet vaan auttoivat reippaasti leiriläisiä. Kun tytöt huomasivat jotain satulavarkauteen liittyviä johtolankoja, he soittivat heti poliiseille. Jos Iitu ja Viivi eivät olisi olleet rohkeita ja menneet tutkimaan yksityistä aluetta, satuloita ei olisi koskaan löydetty.

Kirja sopii mielestäni hevosista tykkääville kuten myös ei-hevostietäjille. Kirjassa ei ollut liikaa hevosjuttuja ja kirjassa tehtiin muutakin kuin ratsastettiin ja hoidettiin hevosia.

← Takaisin
seuraa meitä