Romanttinen kapina jatkuu
Ulla Onerva: Karamellikatastrofi (Tammi 2026)
Karamellikatastrofi on somessakin paljon huomiota saaneen Hattaradilemman jatko-osa, jossa romanttinen kapina jatkuu. Ensimmäisessä kirjassa romantiikkaa rakastava Emma perustaa ystävineen Oikukkaiden romantikkojen piirin romanttiseen kirjallisuuteen liittyvien tabujen poistamiseksi. Karamellikatastrofi seuraa Emman ystävän Mellin tarinaa, jota pohjustettiin jo ensimmäisessä osassa.
Melli pitää synkemmistä tarinoista ja on viimeistään tuoreen perhedraaman myötä menettänyt uskonsa rakkauteen. Hän onkin mukana Oikukkaissa romantikoissa lähinnä lojaaliudesta ystäväänsä kohtaan. Melli kokee syvää yhteyttä nettikaveriinsa Vitaan, joka on ollut hänen tukenaan vaikean vuoden aikana. Melli ei kuitenkaan ole varma haluaako ikinä tavata Vitaa. Ainakaan mihinkään romanssiin sotkeutuminen ei kuulu abivuoden suunnitelmiin. Tilanne monimutkaistuu, kun oikukkaisiin romantikkoihin liittyy Bea, joka aiheuttaa Mellissä kaikenlaisia tunteita.
Pidän siitä, miten kirjassa on kuvattu lukiomaailmaa realistisesti ja kiinnostavasti. Huomaa, että kirjailija on tehnyt taustatutkimusta. Hahmot muun muassa menevät abiristeilylle ja valmistautuvat ylioppilaskirjoituksiin. Amerikkalainen high school -ympäristö on nuortenkirjoissa melko tyypillinen, mutta ei ole vielä kovin paljoa kirjoja, joissa suomalaiseen lukiokulttuuriin liittyviä tapahtumia kuvattaisiin näin tarkasti.
Juoni oli osittain melko ennalta-arvattava, mikä ei kyllä romanttisessa viihdekirjallisuudessa ole mitenkään tavatonta. Kirjassa myös keskustellaan tästä aiheesta: Bea vertaa trooppien käyttöä makeiskauppiaaseen, joka valitsee karkkipussiin erilaisia herkkuja. Vertaus on mielestäni osuva ja romanttisissa kirjoissa saa esiintyäkin ennalta-arvattavuutta ja toistuvia juonikuvioita. Tämä nettikaveri-juonikuvio tuntuu kuitenkin epätodennäköisyytensä vuoksi helpommin kuluneelta ja ärsyttävän ennalta-arvattavalta.
Kokonaisuudessaan kirja oli edeltäjänsä tavoin söpö ja viihdyttävä rakkaustarina. Sarjalla on oma selvästi erottuva tyylinsä pastellinvärisine kansineen ja karkkivertauksineen. Myös runsaat populaarikulttuuriviittaukset värittävät tarinaa kivasti ja toimivat hyvin. Kirjan keskeinen elementti, keskustelu romanttisesta viihdekirjallisuudesta, on ajankohtaista ja kiinnostavaa. Oikukkaiden romantikkojen tempauksista on hauska lukea, esimerkiksi Karamellikatastrofissa järjestetyt tanssiaiset olivat ihana idea. Jokaisessa sarjan kirjassa kerrotaan eri romantikon tarinaa. Edellisen kirjan taustoituksen jälkeen oli kiva seurata Mellin elämää. Rakkaustarinan lisäksi kirjassa käsitellään myös Mellin ystävyys- ja perhesuhteita.