Carley Fortune: Odota minua järven rannalla (Suom. Mari Hallivuori, Tammi 2024)
Kirjallaan Joka ikinen kesä suureen maineeseen noussut Carley Fortune jatkaa kesäistä ja romanttista tunnelmointiaan teoksellaan Odota minua järven rannalla, joka on valloittava teos salamarakkaudesta, pettymyksistä ja anteeksiannosta.
Will ja Fern tapaavat kahvilassa Torontossa. He viettävät yhdessä päivän kaupunkia kierrellen ja heidän välilleen syntyy oitis erityinen yhteys ja rakkauden kipinä. Kaksikko kuitenkin tapaa väärään aikaan – molemmilla on velvollisuuksia sekä seurustelukumppanit. Siispä he tekevät lupauksen, että tapaavat toisensa Muskokajärven rannalla tasan vuoden kuluttua. Vuosi kuluu, ja tapaamispäivän koitettua ainoastaan Fern ilmestyy paikalle.
Yhdeksän vuotta tapaamispäivän jälkeen Fern on äitinsä vanhan lomakeskuksen johdossa äitinsä kuoltua äkillisesti. Hänellä on paljon mietittävää ja päätettävää niin lomakeskuksen tulevaisuuden kuin omien unelmiensakin suhteen. Kaiken tämän lisäksi paikalle ilmestyy aivan yllättäen Will. Menneet tunteet kuten rakkaus, pettymys, viha ja pakahduttava ilo nousevat pintaan ja luovat sekasotkun Willin ja Fernin välille. On kuitenkin sanomattakin selvää, että he molemmat tuntevat samoin kuin vuosia aikaisemminkin, mutta tällä kertaa heidän välillään on enemmän salaisuuksia ja enemmän pettymyksen tunteita kuin aikaisemmin. Heidän on selvitettävä, riittääkö vuosia sitten syttynyt rakkauden kipinä, kun Fern muistaa karvaan pettymyksen kuin eilisen. Voiko Fern antaa Willille uuden mahdollisuuden?
Kirja on kirjoitettu Fern Brookbanksin näkökulmasta. Fernin hahmo on onnistunut mielestäni loistavasti sen moniulotteisuuden takia. Sivuhenkilöistäkin on onnistuttu luomaan moniulotteisia ja mielenkiintoisia hahmoja, joista olisi ollut mielenkiintoista lukea vielä enemmänkin. Hahmojen välinen dialogi on luonnollisen kuuloista ja viihdyttävää.
Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi aikajanaa – nykyhetki ja kymmenen vuoden takaiset tapahtumat päivästä, jonka Will ja Fern viettävät yhdessä. Menneitä tapahtumia lukiessani tuntui kuin olisin lukenut maailman romanttisinta tarinaa, jossa kaikki voi päättyä ainoastaan hyvin, kun taas nykyhetken tapahtumat vaikuttivat välillä kuin huonosti kirjoitetun saippuasarjan käsikirjoitukselta, jossa tapahtumat joko etenivät liian nopeasti tai sitten eivät edenneet ollenkaan.
Juonellisesti kirja jää mielestäni hieman heikohkoksi. “Oikea ihminen, mutta väärään aikaan” -asetelma on mielenkiintoinen ja ympärillä kulkevat juonikuviot luovat siihen syvyyttä, mutta alun jälkeen juoni jää rullaamaan paikoillaan. Jännitystä ja kiinnostavuutta yritetään luoda pitämällä salaisuutena se, minkä takia Will jätti tulematta järven rannalle. Tämä toimii, mutta itse loppuratkaisu ja syy Willin tulematta jättämiselle jäävät todellakin pettymykseksi ja hyvin pintapuolisiksi. Loppuratkaisu on toteutuksellisesti mielestäni hieman kömpelö, mutta toisaalta rakkausromaanille sopiva.
Pidin kuitenkin siitä, miten pääjuonen sivussa sivuttiin menneitä virheitä, katumusta, äiti-tytär-suhdetta. Päällimmäisenä mielestäni käteen jää se, kuinka ihmiset ja myös unelmatkin voivat muuttua vuosien varrella – niin luonnollisesti kuin olosuhteidenkin vaikutuksen alaisena.
Kaiken kaikkiaan kirja toimii kevyenä ja nopeana kesälukemisena, mutta se jää kuitenkin hieman valjuksi juonellisesti erityisesti Fortunen aikaisemman teoksen Joka ikinen kesä rinnalla. Voin kuitenkin suositella kirjaa lukemiseksi lämpimille kesäpäiville.