Kirja-arviot
11.12.2023
|
Elina Ristolainen, 15v

Sitruunat eivät kuole koskaan

Sitruunapuiden aika kansikuva, ihmisiä, puu

Zoulfa Katouh; Sitruunapuiden aika ( suomentanut Helene Bützow, Tammi 2023) (alkuperäinen teos As Long as the Lemon Tree Grows, 2022).

Zoulfa Katouhan kirja on sydänjuuria koskettava kertomus elämästä,  aktiivisessa sodassa olevassa Syyriasta, nuoren 18-vuotiaan tytön näkökulmasta. Kirjassa kuvataan oikeita tapahtumia Syyriasta, hieman muokatulla aikajanalla: Syyrian sisällissodan aikaan 2011, ja siitä eteenpäin, kun vapaan Syyrian armeija haluaa vapauttaa Syyrian, diktatuurisen ja rajoittavan hallinnon otteesta. Sota jatkuu edelleen, ja etenkin nyt kirja on hyvin ajankohtainen. Oli epätodellista kuulla Gazan sodan alkamisesta, ja samoihin aikoihin lukea kirjaa, jossa sodittiin samoilla alueilla.

Kirja on hyvin koskettava ja silmiä avaava. Jokaisen tulisi lukea tämä. Esimerkiksi Suomessa ei puhuta paljoa Lähi-Idän ja palestiinalaisalueiden sodista, mutta kirja avaa sitä paljon, ja kertoo näillä alueilla tapahtuvista vääryyksistä. Kirjailija kirjoittaa, että kaikki kirjassa kuvatut tapahtumat ovat tosia, joka tuntuu aivan uskomattomalta. Kirjassa jokaiseen sanaan on piilotettu toivoa.

Kirjan päähenkilö on 18-vuotias musliminuori Salama, joka on menettänyt koko perheensä, paitsi parhaan ystävänsä, raskaana olevan Laylan. Salama on joutunut jättämään nuoruuden taakseen. Hän on sopeutumaan pelkoon, ahdistukseen ja ainaiseen varovaisuuteen. Salama on juuri ollut opiskelemassa farmaseutiksi ja elänyt ilon täyteistä elämää, kunnes sota keskeytti opinnot. Nyt Salaman on ollut pakko siirtyä töihin sairaalaan, jossa hän joutuu joka päivä sulkemaan monen ihmisen silmät, viimeisen kerran.

Salaman kotikaupungissa Homsissa sekä muissa Syyrian kaupungeissa on tapahtunut kauheita asioita, jotka ovat jättäneet häneen elämänmittaiset traumat, joiden kanssa hän painii joka päivä. Kirjassa Salamalla on edessä iso päätös: pelastaako hän itsensä ja raskaana olevan Laylan, ja pitää lupauksensa sotilaiden nappaamalle veljelleen, lähtee maasta pakolaiseksi Eurooppaan, mutta todennäköisesti elää syyllisyydessä. Toinen vaihtoehto on jäädä puolustamaan synnyinmaata ja auttaa Syyriaa vapautumaan hallinnosta.

Salama tapaa myös sairaalassa 19-vuotiaan Kenanin, joka on toiveikas Syyrian tulevaisuudesta, vaikka asuukin kahden pikkusisaruksensa kanssa, ja on ainaisessa vaarassa, koska nauhoittaa mielenosoituksia. Kirjassa nuoret etsivät itseään samall, kun yrittävät selvitä hengissä ja löytää tietä valoon.

Selviääkö Salama hengissä? Miten hänen ja Kenanin käy? Pystyykö Salama koskaan toipumaan traumoistaan ja näkemään värejä? Kirjassa on monia isoja kysymyksiä, joita pohditaan Salaman ja Kenanin rakkaustarinan kautta, vaikka alla on sotaa sekä ihmisten sortoa ja tuhoa. Kirjassa on jo alkusivuilla Nizar Qabbanin runo: “Jokainen sitruuna tuottaa jälkeläisen, / eikä sitruunat kuole koskaan”, joka kuvaa toivoa, niin kauan kun on sitruunoita. Kirjassa on myös kuolemaisillaan olevan pojan lausumat sanat: ”Kun menen taivaaseen, kerron Jumalalle kaiken”. Lausuttuaan sanat, hän kuolee Salaman käsivarsille.

Kirja oli hyvin vaikuttava. Se konkretisoi tapahtumia muualla ja saa varmasti tunteet nousemaan pintaan. Kirjaan tiivistyy sekä selviytyjän syyllisyys, että toivo. Kirja on myös romanssi kahden musliminuoren välillä. Toinen muslimipäähenkilön nuortenkirja koko maailmassa. Diktatuuri on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, ja vihdoin on tullut kirja nuorille, joka käsittelee tätä arkaa aihetta. Sota Syyriassa jatkuu edelleen, mutta toivo ei lopu.

← Takaisin
seuraa meitä