Kirja-arviot
16.2.2022
|
Venla Murto, 14v.

Sopivasti toimintaa fantasiakirjassa

Jessica Townsend: Onttorokko – Morriganin ajojahti, Otava 2021 (suom. Jaana Kapari-Jatta).

.onttorokko kansikuva

Nevermoor-sarjan kolmannessa osassa Morrigan ja muut yksikkö 919:n jäsenet ovat teini-iän kynnyksellä, ja Meineikkaan seuran salaisuudet alkavat pikkuhiljaa selvitä heille. Morriganin koulunkäynti muuttuu ratkaisevalla tavalla, kun ilmenee, että alikahdeksannen alapuolella on vielä aliyhdeksäs; Meineikkaiden alojen laitos. Kaiken lisäksi Nevermoorissa jyllää mystinen tauti, onttorokko, joka saa meiläimet käyttäytymään vihamielisesti. Kirjaa lukiessa ei siis tylsisty, sillä koko ajan on jotain meneillään. 

Fantasiaa on ujutettu tekstin sekaan paljon, ja taianomaiset yksityiskohdat saavat hymyilemään kaiken toiminnan keskellä. Mielestäni parasta kirjassa on sarjan aiemmistakin osista tutut toistuvat kiusoittelut ja leikkimieliset sanasodat hahmojen välillä, joita saatoin lukea uudelleen ja uudelleen lähes ääneen nauraen. Aiemmista osista (Nevermoor – Morriganin koetukset ja Meinioseppä – Morriganin kutsumus) poiketen Onttorokossa ei ole paljoakaan Morriganin ihmissuhteisiin liittyviä sivujuonia, mikä on ehkä hieman epärealistista, ottaen huomioon, että suurin osa olennaisista henkilöistä on teinejä. 

Pidin myös mielenkiintoisesta suomennoksesta, joka sai minut välillä jopa pysähtymään ja selvittämään, mikä jokin sana on ollut alkuteoksessa. Esimerkiksi kirjan nimessäkin esiintyvä sana. Suomennos ei ollut kuitenkaan mikään yllätys, sillä suomentaja on Harry Potter -kirjatkin suomentanut Jaana Kapari-Jatta. 

Kuuntelin sarjan kaksi ensimmäistä osaa äänikirjoina, ja mielestäni Townsendin kirjoitustyylistä saa enemmän irti kuunneltuna. Aion siis itse vielä kuunnella tämän kolmannenkin kirjan äänikirjana, ja suosittelen muillekin kyseisen kirjailijan teosten kuuntelemista. 

Jos tämä olisi sellainen outo koulutehtävä, jossa kirjaa pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, sanoisin hauska, mukaansatempaava ja juonivetoinen. Minulle kirja toimi erityisesti kevyenä, mutta vauhdikkaana lukemisena rankempien tekstien keskellä, ja suosittelen sitä varsinkin niille, jotka sellaista kaipaavat.

← Takaisin
seuraa meitä