Synkimmänkin pimeydenkin keskeltä voi löytää valoa

Emma Sofianna Söderholm: Toisinaan valo hiipuu (Otava 2023). 

Emma Sofianna Söderholm jatkaa uutuusteoksellaan Toisinaan valo hiipuu mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevien ihmisten elämästä kertomista.  

Tuulikin masennus alkaa mennä taas pahempaan suuntaan, kun terapia loppuu. Turvaverkko on heppoinen ja Tuulikista tuntuu, että ainoa kenelle synkimmistä ajatuksista voi kertoa on Mikke. Työkokeilut päättyvät pettymyksiin ja keinot ahdistuksen peittoamiseen ovat vähissä. Sattuman kautta Tuulikki päätyy hoitamaan eläkeläisnaapurin kissaa ja samalla löytää ihmisen, joka tuntuu ymmärtävän Tuulikkia terapeuttiakin paremmin. 

Söderholm ei kaunistele kuvaillessaan Tuulikin arkea ja hänen kamppailuaan masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Tarina on paikoitellen raskastakin luettavaa, mutta suorapuheisuuden takia teos onkin niin tärkeä. Koristelematon kuva sairastavan ihmisen rajallisista energiavarannoista muistuttaa lukijaa työttömyyden kirjavista syistä. Varsinkin nykypäivänä, kun valtion talous ja sen kautta työllistyminen on kaikkien huulilla, romaanit kuten Toisinaan valo hiipuu ovat erityisen merkittäviä. 

Teoksen henkilöt kommunikoivat uskottavasti. Eteenkin Ahvosen ja Tuulikin väliset vuoropuhelut tuntuivat aidolta. Näiden kahden hahmon jännitteet pystyi aistimaan erinomaisesti. Vanhan miehen ja nuoren aikuisen ystävyyssuhde on koskettava. Se muistuttaa siitä, kuinka tärkeää olisi, että kaikilla nuorilla olisi joku turvallinen aikuinen, jolle kertoa murheensa. Ainoa kritiikkini hahmojen aitoudesta on huumorin tyyli. Romaanissa viljeltiin ns. mustaa huumoria, joka on tyylilajina haastava ja tässä teoksessa se ei kolahtanut ainakaan minuun. Toisaalta eihän kaikki huumori oikeassa elämässäkään ole jokaisen mielestä hyvää. 

Aihe, jonka kirjailija on tietoisesti halunnut tuoda esille, on elämä terapian jälkeen. Söderholm tahtoo muistuttaa teoksellaan niistä realiteeteista, jotka kohtaavat ihmisiä määräaikaisen terapiajakson loputtua. Monesti kerrotaan terapian aiheuttamista ihmeparantumisista ja selviytymistarinoista, mutta jätetään niiden tarinat, joille terapia ei olekaan korjannut kaikkea, kertomatta. 

Kokonaisuudessaan Toisinaan valo hiipuu on ajankohtainen ja tärkeä kertomus, joka antaa varmasti vertaistukea nuorille, joiden elämä on seurannut ainakin osittain samanlaista kaavaa kuin Tuulikin.