Taistelua tantereilla ja ihmismielissä

Leo Tolstoi: Sota ja rauha (1864-1869) suomentanut Esa Adrian 1975 (Otava 2016).

Aatelisperheen elämää sodan keskellä

Sota ja rauha seuraa ennen kaikkea neljän aatelisperheen elämää 1800-luvun alun Venäjällä. Keskeisimpiä  hahmoja ovat kiltti ja hieman hyväuskoinen Pjotr ”Pierre” Bezuhov, upseerit Nikolai Rostov ja Andrei  Bolkonski, sekä heidän sisarensa, eloisa Natasha Rostova ja hyvin uskonnollinen Maria Bolkonskaja. He elävät ylellistä elämää täynnä illanviettoja, naimakauppoja sekä juoruja suuresta Napoleon Bonapartesta ja  hänen valloitusaikeistaan. Aateliselämä kuitenkin katkeaa. Nikolai ja Aleksei lähtevät rintamalle todistamaan sodan kauhuja. Pierren isä kuolee ja yhtäkkiä nuorukaisen niskaan lankeavat kreivin vastuut. Sota kestää monta vuotta, jonka aikana sekä Pierre, Andrei että Nikolai käyvät useaan otteeseen sekä rintamalla että palaavat joko Pietarin tai Moskovan hoviin. Samaan aikaan syttyy ja kuihtuu useita lemmensuhteita, joista koituu lisää huolta. Nuoret etsivät kiivaasti myös elämän syvempää merkitystä. Se innoittaa heidät  välillä erikoisempiin toimiin. Pierre esimerkiksi liittyy Vapaamuurareihin, ja Andrei muuttaa vähän väliä mieltään siitä, mikä hänen päämääränsä tässä maailmassa on. Tästä seuraa lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja ja kiistojakin. 

Sota ja rauha on mielenkiintoinen lukukokemus. Tolstoin toisen teoksen, Anna Kareninan tavoin se kuvailee  tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti ja päivä kerrallaan. Napoleonin sotien tapahtumia kuvataan milloin husaariupseeri Rostovin, milloin armeijaa johtavan Kutuzovin, ja milloin taas kotirintamalla odottavien  sisarusten ja rakastavaisten näkökulmasta. Verkkainen tahti ja pikkutarkkuus tuo tunnelmaan paitsi rentoutta, myös tuntua siitä, kuin todella eläisi toisen elämää sekunti kerrallaan. Tosin, kuten oikea elämäkin, myös kirja oli siitä syystä paikoitellen hieman pitkäveteinen.  

Kirjan lukuisista henkilöhahmoista oma suosikkini on Nikolain upseeritoveri Vasili ’Vaska’ Denisov. Hän  on huumorintajuinen ja suurimmaksi osaksi leppoisa kaveri, tosin hänkin toisinaan kiihtyy, erityisesti  alkoholin vaikutuksen alaisena. Enimmäkseen hän on kuitenkin sympaattinen. Myös muut päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja moniulotteisia. Jotkut hahmot, erityisesti päähenkilöiden vanhemmat, ovat kuitenkin hieman pintapuolisia ja tylsiä. Varsinkin kirjan alussa menevät helposti sekaisin sekä hahmot että heidän sukulaissuhteensa.  

Aito kuvaus 1800-luvun venäläisestä yhteiskunnasta

Sota ja rauha kuvaa myös 1800-luvun venäläistä yhteiskuntaa. Suurvalta kun oli, Venäjä kävi sotia vähän väliä. Tästä johtui armeijaupseerien tarpeellisuus ja arvostus, sekä melko nuorienkin sotilaiden kokemus aiemmista, tässä tapauksessa Turkkia vastaan käydyistä sodista. Sukupuoliroolit ovat ajalle tyypillisesti vahvat. Siinä missä miehet matkaavat milloin rintamalle, milloin aloittamaan maanviljelyn  parantamishankkeen, naisten tehtävä on alistua heidän tahtoonsa, odottaa kiltisti kotona, ja varoa visusti rakastumasta toiseen. 

Pidän Tolstoin realistisesta tyylistä. Toki aatelisperheen arki eroaa merkittävästi rahvaasta eikä sota koettele eliittiä samalla mittakaavalla kuin köyhempää väestöä. Taistelukohtauksetkin olisivat luultavasti saaneet erilaisen sävyn, jos ne olisi esitetty upseerien sijaan rivisotilaiden näkökulmasta. Silti Sota ja rauha ei peittele esimerkiksi Venäjän armeijan heikkouksia tai sodan aiheuttamia tuhoja, vaan pysyy rehellisen ja aidon tuntuisena. 

Kirjailija Tolstoi kommentoi myös itse sotaa, usein armeijan ylipäällikkö Kutuzovin mietteiden kautta. Hän esittää pohdintoja ranskalaisten ja venäläisten menestyksen mahdollisuuksista sekä tarkastelee sotaa filosofisella tasolla. Hän tuo esiin myös sen, miten monet sotateoreetikot, strategit ja muut yrittävät saada Kutuzovia tekemään heidän parhaaksi näkemiään päätöksiä ja miten – kuten Kutuzov tietää – sattumalla on  hyvin suuri rooli sotien ja taistelujen ratkeamisessa. 

Leo Tolstoi on Venäjän tunnetuimpia kirjailijoita. Sodan ja rauhan lisäksi hänen klassikkoteoksiinsa kuuluu  myöhemmälle 1800-luvulle sijoittuva Anna Karenina. Tolstoi palveli itse nuorena Venäjän armeijassa, mutta sittemmin hänestä tuli vakaumuksellinen rauhan kannattaja. Hän vietti paljon aikaa omistamallaan Jasnaja Poljanan tilalla kirjoittaen tarinoitaan. 

Sota ja rauha on mielenkiintoinen, rento ja yleissivistävä teos, josta on hyötyä etenkin, jos haluaa tietää lisää venäläisestä kulttuurista ja sen merkittävistä teoksista. 

Tähdet: 3,5/5