Kirja-arviot
13.12.2019
|
Jesperi Korkeela, 18v.

Takaisin Alagaësiaan

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme (Suom Ilkka Rekiaro), Tammi 2019

Luin Paolinin lohikäärmeratsastajista kertovan Perillinen-sarjan juuri yläasteen aloitettuani, se nousi silloin yhdeksi ehdottomista lempisarjoistani. Nyt viiden vuoden jälkeen lukiosta valmistumisen kynnyksellä Paolini kuljetti minut uudelleen Alagaësiaan kolmen tarinan kautta.

Tarinat alkavat vuoden kuluttua Perillisen päätöksestä, joten alkuperäinen sarja kannattaa kyllä lukea ennen tähän kirjaan tarttumista. Onneksi se on hyvä ja kerrassaan loistava oviaukko perinteisen fantasiakirjallisuuden pariin, joten oikeastaan suosittelen sen lukemista joka tapauksessa.

Tarinoissa pääsemme tutustumaan Eragonin ja lohikäärme Saphiran nykyiseen arkeen ja saamme kuulla heille kerrottavan kolme tarinaa Alagaësiasta: tarinan salaperäisestä kulkurista, otteita Angela-noidan elämänkerrasta, sekä örkkimäisen fantasiarotu urgalien vanhan legendan suuresta lohikäärmeestä.

Kirjan lukemista vertaisin vanhan ystävän tapaamiseen pitkän tauon jälkeen. Se tuntuu tutulta ja uudelta samaan aikaan. Paolinin kirjoitustyyli on tuttua, ja vanhana fanina sitä on suorastaan nautinto lukea, mutta se on samalla myös paljon hiotumpaa ja paljon taitavampaa kuin ennen.

Omaksi suosikikseni tarinoista nousi ensimmäinen kertomus salaperäisestä taikuuden tuntevasta kulkurista. Angelan tarina – joka on Christopher Paolinin siskon, Angelan, johon hahmo alun perin perustui, kirjoittama – oli myös kiinnostava. Siinä heiteltiin ilmoille paljon ideoita ja paljastuksia Alagaësiasta, mikä teki maailmasta todentuntuisemman. Heikoin tarina oli urgalien taru. Se tuntuu laahaavan liiankin hitaasti keskikohdillaan, mutta tarjoaa siltikin kiinnostavan vilauksen urgalien maailmaan, josta ei ennen ollut niin paljon kerrottu. Myös loppukohtaus pelastaa tarinaa paljolti.

Lisäksi tarinoiden taustalla kytee jotain vaarallista, joka ilmenee vain huhupuheina ja lauseenpuolikkaina. Jotain suurta on tapahtumassa Alagaësiassa. Toivottavasti Paolini jälleen pian kuljettaa meidät sitä katsomaan.

Useat Perillinen-sarjaa aikoinaan alusta asti fanittaneet ovat jo kasvaneet vanhemmiksi ja saattaneet muuttaa lukumieltymyksiään, mutta suosittelen silti heitäkin palaamaan tämän kirjan kautta Alagaësiaan edes hetkeksi, vilkaisemaan mitä vanhat ystävät Eragon ja Saphira nykyisin puuhaavat.

← Takaisin
seuraa meitä