Talven taikaa ja rakkautta

Stephanie Garber: Aatonaatto  (suom. Kaisa Kattelus, WSOY 2025)

Stephanie Garberin menestyksekkään nuortensarjan Caravalin neljäs osa, Aatonaatto, on Caravalin maailmaan sijoittuva tarina. Kuten aiemmistakaan osista, tästäkään teoksesta ei puutu arvoitusten sokkelo, jännitys ja intohimoinen romantiikka. 

On suuren juhlan aatto, ja Tella etsii kuumeisesti Legendille lahjaa. Lahjan löytäminen lahjoja ja juhlia inhoavalle henkilölle on kuitenkin yhtä vaikeaa kuin miltä kuulostaakin, varsinkin, kun sen on tarkoitus olla enemmän kuin pelkkä lahja. Tella ajautuu kuitenkin pian ongelmiin, ja niin lukijan kuin Tellankin täytyy pitää mielessään, ettei mikään ole sitä miltä näyttää Suuren Juhlan aattona.

Erityisesti teoksen miljöö on toteutettu huolella. Teoksen ensimmäiset 50 sivua keskittyvät tunnelman valmisteluun, kunnes pelin vauhti on valmis alkamaan. Totuuden ja pelien rajan illuusio sekä mystinen ympäristö ovat Caravalin tunnusmerkkeinä tietenkin mukana, mutta siitä huolimatta novelli pysyy rauhallisissa juhlan tunnelmissa ja rakkauden tuikkeissa. Visuaalisesti teos on todella kaunis, kuvitus ja yksityiskohtainen ympäristönkuvaus herättävät eloon joulun värit ja tuoksut. Nämä yksityiskohdat tekivät Aatonaatosta heti paremman, vaikka en kuitenkaan sanoisi sen yltävän Caravalin edellisten osien tasolle. Tarina etenee aika arvattavasti, eivätkä tapahtumat ole niin koskettavia, mutta sen voi olettaa, koska kyseessä on vain lyhyt kertomus. Kirja on viihdyttävä ja rentouttava lukea, juuri sopiva talviseen iltaan.

Legend nähtiin aivan uudessa valossa, nimittäin inhimillisempänä kuin aiemmissa osissa, jolloin häntä kuvailtiin synkkänä ja haavoittumattomana. Huumaava rakkaus Tellaa ja pelejä kohtaan on yhä vielä jäljellä. Olisi ollut kiehtovaa saada enemmän Legendin näkökulmaa mukaan, sillä se olisi tuonut kontrastia hänen ja Tellan ajatuksiin. Legendin mystisyys yhdessä Tellan vilpittömän persoonan kanssa luovat täydellisen rakkaustarinan ainesosat, vai luovatko sittenkään?  

Aatonaatto on edellisten osien tavoin fantasiakirja. Vaikka en itse lue yleensä fantasiaa, Stephanien kirjat kuuluvat henkilökohtaisesti suosikkeihini, eli teos sopii myös fantasiasta vähemmän kiinnostuneille nuorille. Teoksessa ei nimittäin ole niinkään kyse isoista lohikäärmeistä ja kääpiöistä, vaan enemmän jännityksestä ja lumoavasta joulutunnelmasta. Aatonaatto on loistava valinta, jos kaipaat talven viettoosi raikkaalta misteliltä sekä täyteläiseltä kanelilta tuoksuvan tarinan, jossa rakkaus ja salaisuudet eivät koskaan lopu kesken.