
Heather Fawcett: Emily Wilden haltiatiedon opas (suom. Taimi Tornikoski, Tammi 2025)
Emily Wilden haltiatiedon opas aloittaa kolmiosaisen kirjasarjan, jonka pääosassa seikkailee Cambridgen professori ja haltiatiedon asiantuntija Emily Wilde. Hän on koonnut kaikenkattavaa haltiaopastaan jo vuosia, mutta vielä häneltä puuttuu luku syrjäisen Ljoslannin saaren aiemmin tutkimattomasta haltialajista: piilokansasta. 1900-luvulle sijoittuva tarina on täynnä talvista tunnelmaa ja lämmittävää huumoria.
Emily on melko itsepäinen ja epäsosiaalinen hahmo, joka viihtyy parhaiten kirjojen ja koiransa kanssa, mutta saapuessaan Hrafnsvikin kylään hän tajuaa, että onnistuakseen tutkimuksessaan hänen täytyy oppia tuntemaan myös kyläläisiä. Emilylle tämä näyttää mahdottomalta tehtävältä, kunnes hänen maineikas ja hurmaava kollegansa Wendell Bambleby saapuu yllättäen saarelle tarjoamaan apuaan. Emily ottaa avun vastaan,vaikkakin hieman vastahakoisesti ja näin alkaa heidän yhteinen tutkimuksensa, jonka myötä esille nousee useita mysteerejä.
Kirjan kerronta koostuu Emilyn päiväkirjamerkinnöistä, joiden hän alussa kertookin olevan ”rehellinen selonteko kenttätyöni päivittäisestä etenemisestä.” Vaikka tällainen formaatti ei yleensä ole suosikkini, tässä se on kuitenkin sopiva valinta. Silti lukuisat alaviitteet, joiden tarkoituksena on pohjustaa kirjan fantasiamaailmaa, olisi voinut jotenkin paremmin ujuttaa tekstiin. Niiden lukeminen tuntui välillä pitkästyttävältä, mutta toisaalta ne myös antoivat kirjalle hieman akateemista tuntua, jota kerronta ei muuten oikein heijastanut.
Emilyn ja Wendellin väliset keskustelut ovat hyvin viihdyttävää luettavaa, sillä ne sisältävät jatkuvaa piikittelyä ja nokkelia huomautuksia. Erityisesti Wendellin hahmo tuo kirjaan sellaista dramaattisuutta, jota ilman se ei pärjäisi. Mutkikkaista väleistä ja ristiriitaisista tunteista huolimatta, näiden kahden ystävyys on hellyttävää ja lukiessa huomasin hymähteleväni useampaan otteeseen.
Eniten pidin kirjan talvisesta tunnelmasta ja sen miljööstä. Fiktiivinen Skandinavian maa Ljoslanti kuvataan hyvin aidontuntuisesti, minkä vuoksi kirjaan on helppo uppoutua. Iso osa tapahtumista sijoittuu kotoisaan pikkumökkiin ja teetä juodaan aina kun mahdollista. Haltioita Emily taas tapaa lumisissa metsissä ja niiden erikoiset tavat tuovat tarinaan vaihteeksi myös sopivasti synkkyyttä ja mysteeriä. Suosittelen tätä kirjaa niille, jotka kaipaavat kevyttä ja mukavaa lukemista kylmiä talvi-iltoja lämmittämään.