Todellisia tunteita suloisten kansien välissä
Abby Jimenezin Yhden kesän juttu (suom. Jade Haapasalo, Gummerus 2025) on täydellistä kesälukemista Emmasta ja Justinista, joilla on erikoinen kirous. Kaikki, keitä he ovat deittaileet, päätyvät löytämään elämänsä rakkauden eron jälkeen. Yhden kesän juttu alkaa kevyenä ja täydellisenä rantalukemisena, mutta tarinan edetessä, se avaa kirjasta toisenlaisia puolia.
Emma ja Justin löytävät toisensa vahingossa, kun Emma löytää Justinin julkaisun, jossa tämä puhuu ”kirouksestaan”. Kun he päättävät testata toisiltaan kirousta, on todellisuus monimutkaisempi kuten arvata saattaa. Toisin kuin kukaan osaa arvata, Emma ja Justin löytävät todellisen yhteyden, joka osaa sotkea asioita. Vaikka kirja alkaa ja vaikuttaa kevyeltä kesälukemista, kantaa se sisällään vakaviakin teemoja, kuten vastuuta perheestä, läheisriippuvuutta ja mielenterveysongelmia.
Jimenezin kirjoitustyyli on aito ja eläväinen. Kirja tuntui liikkuvan kuin siivillä, eikä juoneen tai tilanteisiin jäänyt jumiin. Kirjan hahmot ja tapahtumat on kirjoitettu välillä tuskallisenkin aidosti, ja heidän kokemuksensa ja tunteensa ovat samaistuttavia. Kirjan sivuilta pystyi melkein tuntemaan hahmojen kokemat asiat, joka parantaa lukukokemusta. Kirjan suomennos oli oikein loistava, eikä kieli tuntunut liikaa käännösmäiseltä, mikä oli loistavaa, koska yleensä englanniksi lukevana suomenkieliset käännökset saattavat tökkiä.
Pidin kirjasta paljon. Pidin erityisesti siitä, että kirja ei ollut ”klassinen” romanttinen komedia, eli romcom, koska teoksessa ”rakkaus” ei korjannut kaikkea. Emman täytyi ensin keskittyä omiin ongelmiinsa ennen kun hän pystyi rakentamaan rakkauttaan Justiniin. Kirjan yleisfiilistä kuvaa hyvin Taylor Swiftin kappale Midnight rain. Kirjan teemat ovat aika ajoin vaikeita, mutta ne kuvataan kauniisti ja tarinaan sopivalla tavalla. Vaikka kirja ei ollutkaan niin kevyt ja suloinen romcom kuin kansi antaa ymmärtää (kansi on ehdottomasti kirjan parhaita puolia, koska se on upea, ja rakastan sitä, kuinka kantta ei lähdetty muuttamaan suomennoksessa, vaan se on pidetty alkuperäisenä), mutta silti kirja onnistui olemaan ehdottoman suloinen rakkaustarina, menemällä pintaa syvemmälle.
Suosittelen Yhden kesän juttua romanttisista kirjoista tykkääville, mutta en ehkä ihan kaikista nuorimmille lukijoille! Jos haluaa lukea jotain ihanan kesäistä ja kutkuttavaa, mutta kuitenkin jotain, joka herättää ajatuksia ja koskettaa syvältä, Yhden kesän juttu on sinulle. En suosittele kirjan lukemista ilman nenäliinapakettia, koska kirja saattaa avata kyynelkanavat pahemman kerran. Loppujen lopuksi Yhden kesän juttu on lukukokemuksena suloinen rakkaustarina, mutta myös sydäntä särkevä tarina.