Tunnelmaista kuvausta kipeistä aiheista

Homoromaani kansikuva

Rasmus Arikka: Homoromaani (Tammi 2023)

Suomalainen sateenkaarikirjallisuus kiinnostaa minua, ja sen takia tartuinkin mielenkiinnolla Rasmus Arikan esikoisteokseen Homoromaani. Teos kuvaa erityisesti kasvua, rakkauden etsimistä sekä häpeää. Luvut ovat lyhyitä, mikä tekee lukemisesta miellyttävän tempoisaa.

Vaikka teos käsittelee tunteita laidasta laitaan, pysyy Arikan kirjoitustyyli rauhallisena ja lempeänä. Lukeminen tuntuu transsilta. Samanlainen olo tulee Tove Janssonin Kesäkirjaa tai Albert Camus’n Sivullista lukiessa. Elämän jatkumo ja sen tapahtumat sulautuvat linjaksi, jota sivu toisensa jälkeen lukee kiinnostuneena. Suuret teemat toimivat sulassa sovussa arjen kuvauksen sekä muistojen kanssa, mikä saa lukijan mietteliääksi.

Teos kattaa muistoja menneisyydestä sekä nykyistä elämää. Menneisyyden palat kertovat muuten aika salaperäiseksi jäävän päähenkilön luonteesta ja selittävät tämän käyttäytymismalleja. Päähenkilön nimeä ei mainita kertaakaan teoksen aikana. Kyseessä on kuitenkin ristiriitainen nuori mies, joka pyrkii olemaan jotain enemmän ja rohkeampi, mutta kuitenkin samalla vähemmän ja piilossa. Tätä kasvamisen ja keskeneräisyyden myllerrystä lukee herkästi etsien vastauksia myös omiin kysymyksiin elämästä.

Suuria tunteita löytyy teoksesta paljon – paljon esillä ovat pyrkimys löytää rakkautta sekä halu. Miehiä tulee ja menee, niitä esitellään useita; on yhden illan juttuja, välillä jotain pidempäänkin. Jokaisella on oma lempinimensä, mikä hymyilyttää: tuikkivasilmäinen, poliitikko, lukutoukka… Ihan kuin päähenkilö kertoisi tarinoita näistä henkilöistä vain juuri minulle.

Viihdyin Homoromaanin parissa sen tunnelman vuoksi. En samaistunut päähenkilön ajatuksiin paljoakaan, olihan hänen elämäntilanteensa aika erilainen kuin minulla: en opiskele yliopistossa enkä etsi epätoivoisesti parisuhdetta. Päähenkilön kasvua oli kuitenkin mielenkiintoista seurata, kun lapsuuden muistot avautuivat seurauksineen teoksen edetessä. Homoromaani sai pohtimaan, ja sen tasaista, mutta kuitenkin kiivasta tunnelmaa muistelee vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.

← Takaisin