Tutkassa havaittuja muutoksia
Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus, Karisto 2020
Ilmatilaloukkaus kertoo koskettavan tarinan 16-vuotiaan Rosan elämän muutoksesta. Siitä miltä tuntuu, kun kaikki kääntyy yhtäkkiä itseään vastaan ja silti sinua syytetään siksi, joka on kaiken pahan alku ja juuri. Miten voi sopeutua uuteen tilanteeseen, kun kukaan ei ymmärrä?
Kaikki alkaa siitä, kun Rosan elämään paukkaavat Äidin uusi miesystävä ja tämän poika Iiro. Rosan epäonneksi he muuttavat saman katon alle hänen kanssaan. Sinne katosivat rennot vuodet äidin kanssa kahden kuin tuhka tuuleen. Ilmatilaa on loukattu! Jo ensikohtaaminen paljastaa sen, etteivät seuraavat kuukaudet tule olemaan helppoja. Huippuarvosanoja koulusta saava ja tulevaisuuteen panostava Iiro on kuin vastakohta verrattuna juuri yhteishaun missanneeseen ja opintonsa keskeyttäneeseen Rosaan. Tilanne on riistäytyä käsistä kun, Iiro loukkaa Rosaa verisesti ja heidän välinsä tulehtuva jo ensi näkemältä. Onnellisten sattumusten seurauksena Rosa pääsee kuitenkin Ruisrockiin ja pakoon katastrofaalista perhetilannettaan. Sitten kaiken tämän keskellä Rosan elämään astuu tämä salaperäinen Aksu.
Ilmatilaloukkaus kertoo mielestäni hyvin Rosan patoutuneista tunteista ja siitä, miltä tuntuu kun joku muuttaa asioita lopullisesti. Rosa oli mielestäni hyvin elävä henkilö, jonka ajatuksista kerrottiin paljon. Oli jotenkin miellyttävää lukea niitä, ja hahmo muuttui niiden pohjalta todella aidon oloiseksi. Pidin siitä, että kirjassa minäkertojana oleva Rosa jäi miettimään asioita, jolloin kirjan tapahtumat tuntuivat enemmän merkityksellisiltä. Tunsin kirjaa lukiessani empatiaa Rosaa kohtaan, sillä tiesin hänen miettivän asioita oikeasti, vaikka se ei joillekin kirjan henkilöille oikein näkynytkään. Rosa oli kokonaisuudessaan todella samaistuttava päähenkilö.
Kirjassa on kiteytetty hyvin sanoma: “Ole kiltti kaikille, sillä et voi tietää millaista kamppailua he käyvät sisällään.” Tarinoilla on kuitenkin aina monta puolta. Tasapaino omien tunteiden ja toisten kunnioittamisen välillä sekä omien virheiden myöntämisen vaikeus ovat kirjassa keskeisissä teemoissa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
Suosittelen kirjaa ehdottomasti luettavaksi, jos pitää todellisuuden kaltaisista kirjoista, joissa käsitellään paljon tunteita sekä ajatuksia ja joissa on mukana hippunen romantiikkaa. Kirja on nopealukuinen, varsinkin jos sitä ei raaski päästää käsistään, niin kuin minulle kävi.