Laura Suomela: Välivuosisyndrooma (Karisto, 2026)
Laura Suomelan Välivuosisyndrooma tempaa lukijansa mukaan juuri lukiosta valmistuneen Vienon välivuoteen. Odotukset tulevalle vuodelle ilman koulutöitä ovat suuret: matkustelua, uusia taideprojekteja, työntekoa ja rahan säästämistä. Vienon unelmien välivuosi ei kuitenkaan lähde käyntiin toivotusti, ja hän huomaa pian juuttuneensa kodin, lähikaupan ja loputtoman työnhaun keskelle. Voisiko tylsyyden huipuksi muuttunut välivuosi kuitenkin auttaa Vienoa päättämään, mitä hän haluaisi tulevaisuudeltaan?
Hylkäys taideyliopistosta saa tamperelaisen Vieno Jokisolan pohtimaan uudelleen tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vain muovailuvahaprojekti pystyy viemään Vienon hetkeksi mennessään, kun into muihin taideprojekteihin alkaa hiipua. Vieno muovailee pienen Penelope-hahmon, jolle hän luo pienen peltirasian asunnoksi, ja nopeasti syntyy idea, jonka avulla Vieno pääsisi matkustelemaan välivuotensa aikana rahan puutteesta huolimatta. Hän sujauttaa Penelopen peltirasiaan lappusen, joka ohjeistaa sen löytänyttä viemään hahmon itselleen tärkeään paikkaan. Sitten hän jättää Penelopen Tampereen kirjaston aulan penkille. Enää on vain uskottava ihmisten hyvyyteen.
Vienon elämän jännittävät käänteet pitivät minut nenä kiinni kirjassa ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Päähenkilönä Vieno todella hauska ja todentuntuinen. Vienon vitsailut kaverinsa Olivian kanssa, sekä kinastelut pikkuveli Oivan kanssa kuulostavat suuresti myös omalta arjeltani. Uskon myös monen nuoren pystyvän samaistumaan turhautumiseen työhaun kanssa, sekä loputtomiin pohdintoihin omasta tulevaisuudesta ja unelmista. Myös Vienon avoin suhtautuminen omiin mielenterveysongelmiinsa, sekä perheensä ongelmiin rahan kanssa, antavat hänelle uskottavuutta.
Pidin erityisesti siitä, miten hyvin kirja kuvastaa nykynuorten elämää. Maininnat Timothée Chalametista, Pehmoainon Maasta taivaaseen-kappaleesta, sekä muista nuorten kiinnostuksenkohteista ei ollut tökerösti tehtyjä, vaan ne sopivat aina täydellisesti tilanteeseen. Kirjan ajankohtaisuus näkyy myös nuorten työnhakuongelmissa ja Vienon käyttämässä sanastossa. Yllättävät maininnat itsellenikin tutuista ilmiöistä luovat hauskuutta teokseen, joka on minusta hyvä aikansa kuva.
Välivuosisyndrooma on samaistuttava, hauskasti ja nopeatempoisesti kirjoitettu kertomus Vienon välivuodesta. Suosittelisin teosta kaikille omaa tulevaisuuttaan pohtiville nuorille, jotka tarvitsisivat hieman huumoria ja omastakin elämästä tuttuja tilanteita luettavaksi.