Vahvinkin väsyy joskus

Mari Kujanpää: Susiraja (Otava 2026)

Mari Kujanpään Susiraja kertoo lukiolaisesta Floorasta, joka yrittää pärjätä mahdollisimman hyvin kaikessa. Hän huolehtii paljon kehitysvammaisesta isosiskostaan, vaikka samalla yrittää menestyä koulussa ja tavoitella unelmaansa päästä lääkikseen. Floora kantaa todella paljon vastuuta, eikä kukaan oikein huomaa, kuinka raskasta se hänelle oikeasti on. Kirjan aikana paineet kasvavat koko ajan, ja lopulta ne käyvät hänelle liian suuriksi.

Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin ennalta odotin. Kirja sai minut miettimään, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlainen elämä, vaikka se ei aina ulospäin näykään. Se sai myös arvostamaan enemmän sitä, miten hyvin omat asiat ovat. Välillä tulee valitettua ihan pienistä asioista, mutta tämän kirjan jälkeen niitä alkoi miettiä vähän eri tavalla.

Kirja herätti minussa monenlaisia tunteita. Välillä olin surullinen Flooran puolesta, koska tuntui epäreilulta, että hän joutui kantamaan niin paljon vastuuta niin nuorena. Toisaalta kirjassa oli myös iloisia hetkiä, jotka olivat mielestäni kirjan juonen kannalta tärkeitä. Eniten minulle jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon arvostin Flooraa. Hän oli todella vastuuntuntoinen ja jaksoi yrittää parhaansa, vaikka hänen elämässään oli paljon enemmän haasteita kuin monella muulla. Hän piti huolta kehitysvammaisesta isosiskostaan, auttoi perhettään ja samalla teki paljon töitä koulun eteen. Minusta oli hienoa, että hänellä oli korkeat tavoitteet ja unelma päästä lääkikseen. Se osoitti, ettei hän luovuttanut vaikeuksista huolimatta.

Pidin myös siitä, että kirjan henkilöt tuntuivat oikeilta ihmisiltä. Floora ei ollut mikään täydellinen päähenkilö, vaan hän väsyi ja teki virheitä niin kuin oikeatkin ihmiset tekevät. Siksi häneen oli helppo samaistua, vaikka oma elämäni on erilainen. Kirja muistutti myös siitä, että ulospäin ei aina huomaa, mitä toinen ihminen käy läpi. Sen takia pitäisi muistaa kysyä välillä kavereilta ja läheisiltä, mitä heille oikeasti kuuluu.

Tarinan edetessä huomasi koko ajan paremmin, kuinka paljon vastuuta Floora joutui kantamaan ja miten se vaikutti hänen jaksamiseensa. Juuri se teki kirjasta mielenkiintoisen ja koskettavan. Hän ei luovuttanut helposti, vaan yritti aina tehdä parhaansa sekä koulussa että kotona. Minusta kirjan tärkein sanoma on se, että kaikkien pitäisi välillä pysähtyä miettimään myös sitä, miten ne ihmiset voivat, jotka näyttävät ulospäin pärjäävän hyvin. Lisäksi kirja sai minut arvostamaan omaa elämääni enemmän ja muistutti siitä, että kaikilla ihmisillä voi olla omia vaikeuksia, vaikka niitä ei aina huomaisi.

Kaiken kaikkiaan Susiraja on mielestäni hyvä kirja. Se jäi mieleeni vielä lukemisen jälkeenkin ja sai minut pohtimaan monia asioita. Pidin erityisesti Flooran hahmosta, koska hän oli vahva, vastuullinen ja välitti aidosti läheisistään. Suosittelisin kirjaa erityisesti yläkouluikäisille ja lukiolaisille, koska kirjan päähenkilö on itsekin samanikäinen ja käy läpi sellaisia asioita, joita moni nuori voi tunnistaa omasta elämästään. Vaikka kaikilla ei ole samanlaisia perhetilanteita kuin Flooralla, kirjassa käsitellään myös opiskelupaineita, tulevaisuuden haaveita, ystävyyssuhteita ja jaksamista. Mielestäni kirja opettaa katsomaan asioita myös muiden näkökulmasta ja muistuttaa siitä, ettei kaikkea tarvitse jaksaa yksin.