Valesuhde, pikkukylä ja onni onnettomuudessa

Emily Henry: Hassu juttu (Suom. Paula Takio, Otava 2025) 

Emily Henry tarjoilee uutusromaanissaan Hassu juttu romantiikan ystäville tarinan, jossa ei vältytä sattumuksilta ja käänteiltä. Kirjailijalle ominaiseen tapaan romaanin päähenkilö rakastaa kirjoja. Daphne on kolmekymppinen kirjastonhoitaja, jonka elämä ottaa täyskäännöksen, kun hänen kihlattunsa Peter päätyy polttari-iltana yhteen lapsuudenystävänsä Petran kanssa. Tarkkaan suunniteltu tulevaisuus romahtaa silmien edessä, ja Daphne huomaa olevansa jumissa vieraassa pikkukaupungissa vailla ystäviä. Vailla muita vaihtoehtoja hän päätyy Petran entisen poikaystävän, Milesin kämppikseksi. Epätoivoissaan Daphne sattuu lipsauttamaan, että hän ja Miles seurustelevat, mutta mies ei vihaakaan ajatusta, vaan suostuu tutustuttamaan Daphnen kaupungin parhaisiin paikkoihin. Kuten lukija saattaa arvata, ei valesuhde jää vaille molemminpuolisia tunteita. Vaikea tilanne luo kuitenkin esteitä ja jopa konflikteja parin välille. Lisämaustetta romaaniin saadaan perhe- ja ystävyyssuhteiden kiemuroista. 

Kirjan parasta antia ovat hahmot, joista Henry on luonut sopivan epätäydelliset, mutta uskottavat. Erityisesti päähenkilö Daphnen suunnittelevaisuus, tunteikkuus ja intohimo työtään kohtaan ovat mukavaa luettavaa. Hahmon samaistuttavuus hieman kärsii, jos lukija on nuori, päähenkilö kun on jo 33-vuotias. Harmillisesti Miles, joka on hyvin olennainen hahmo romaanissa, jää hieman etäiseksi. Syyt hänen tekojensa taustalla ovat epäselviä, ja lukijana en lopussa ollut täysin vakuuttunut Milesin palavasta rakkaudesta Daphnea kohtaan. Parin keskinäinen kemia ei ole kutkuttavaa ja henkeäsalpaavaa, johon voi törmätä loistavissa kirjoissa. Suloisia kohtauksia on paikoittain, mutta ”taika” jää uupumaan. Sivuhahmot sen sijaan ovat onnistuneita riemastuttavine piirteineen. Milesin siskon Julian oikut, Ashleighn varautuneisuus ja pokeria pelaava Barb-vanhus ikään kuin puhaltavat henkeä sivuille. 

Romaanin juonessa on tavallaan hyvät elementit kasassa, mutta toteutus jää silti hieman kädenlämpöiseksi. Monia sattumuksia tapahtuu, mutta esimerkiksi Daphnen isän vierailu ja koko perhejuoni äitisuhdetta lukuun ottamatta tuntuvat hieman irrallisilta. Milesin perhetraumat käsitellään hätäisen oloisesti ja epäselvästi. Kokonaisuudessaan romaani on mukavaa luettavaa, mutta tarina tuntuu unohdettavalta. Parhaat kirjat kun jäävät mieleen pitkäksi aikaa.