Valloittava fantasiasarja saa jatkoa

Maria Turtschaninoff: Maresin voima (suom. Marja Kyrö, Tammi 2018)

Maria Turtschaninoffin uusin kirja, Maresin voima, ilmestyi tänä vuonna ja jatkaa Maresin tarinaa, joka alkoi vuonna 2014. Jo monet ovat päässeet tutustumaan Turtschaninoffin rakentamaan fantasiamaailmaan. Hänen kirjansa ovat olleet todella suosittuja Suomessa ja muualla. Maresin tarinan aloittanut kirja Maresi sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014. Itse olen lukenut kaikki Turtschaninoffin kirjat, ja olin hyvin innoissani saadessani tämän uuden romaanin käsiini.

Maresin voima jatkaa sarjaa, jonka päähenkilönä on nuori, tiedonjanoinen Maresi. Hän lähti jo pienenä nälänhätää pakoon tarunomaiseen Punaiseen luostariin, jonne miehet eivät saaneet astua. Siellä hän sai opetusta ja ystäviä, ja sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan, mitä tapahtui, kun saarelle saapui salaperäinen Jai. Toinen osa on esiosa, joka kertoo tarinan luostarin perustamisesta. Maresin voima, sarjan kolmas ja viimeinen osa, kertoo mitä käy, kun Maresi palaa pitkän ajan jälkeen takaisin kotiseudulleen, jossa kärsitään vieläkin nälänhädästä ja köyhyydestä, aikomuksenaan perustaa koulu seudun tytöille. Tunnekuohuilta ja dramaattisilta tapahtumilta ei vältytä, kun luostarissa varttunut Maresi joutuu kohtaamaan menneisyytensä.

Pelkäsin odottaa Maresin voimalta liikoja. Ehkä se ei vastaisikaan odotuksiani? Pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Kirja imaisi mukaansa, kuten aiemmatkin kirjat, ja pääsin uppoutumaan Turtschaninoffin maailmaan. Tuntui kuin olisi palannut kotiin. Kirja toi kuitenkin esiin myös uudenlaisia sävyjä ja teemoja, kuten toiseuden tunteen ja vaikean suhteen vanhempiin. Turtschaninoff toi todenmukaisesti ja värikkäästi esiin kaiken tämän.

Maresin voiman rakenne ei ole aivan tavallinen, sillä se koostuu Maresin Punaiseen luostariin kirjoittamista kirjeistä. Kirjassa Maresi itse kertoo kirjeiden muodossa tarinansa luostariin jääneille ystävilleen ja opettajilleen. Idea sinällään on mielenkiintoinen, mutta välillä tuntui, että se etäännytti itse tarinasta. Joskus tarina tuntui myös hieman katkonaiselta, kun kirjeissä hypittiin tapahtumista ja tunteista toisiin. Eniten kirjassa ehkä häiritsivät Maresin omat huomiot ja terveiset luostariin. Ne tuntuivat usein pakotetuilta.

Voin kuitenkin suositella Maresin voimaa ja muita Turtschaninoffin kirjoja koko sydämestäni kaikille, jotka rakastavat fantasiaa. Turtschaninoffin kirjat tuovat genreen aivan oman mausteensa, jota rakastan