Sarah J. Maas: Throne of Glass – Varjojen kuningatar, Gummerus 2019
Pahuus leviää yhä syvemmälle Adarlanin kuningaskunnassa. Valgidemonit ottavat valtaansa yhä useampia ihmisiä, ja pahuuden alku ja juuri on kuningas, joka on alistanut ja orjuuttanut lähes koko Erilean mantereen.
Aelin Galathynius, kukistetun Terrasenin valtakunnan kuningatar, on palannut Wendlynin mantereelta valmiina palauttamaan valtakuntansa loistoon ja kostamaan kuninkaalle menetyksensä
Sitä ennen Aelinin on kuitenkin taisteltava. Kuningas on vanginnut hänen serkkunsa Aedionin ja uhkaa teloittaa tämän. Onnistuakseen kuninkaan tuhoamisessa Aelinin on pelastettava Aedion ja vapautettava taikuus Erileaan. Kuningas on orjuuttanut poikansa Dorianin, kruununprinssin ja Aelinin ystävän demoniksi ja pakottanut hänet valtansa alle. Tappaminen näyttää ainoalta keinolta vapauttaa prinssi. Mutta pystyykö Aelin siihen? Kuninkaan valgisotureita liikkuu ympäriinsä jahdaten Aelinia ja hänen ystäviään. Vaikka Aelinilla on tukenaan joukko loistavia, kuningas ja valgisotilaat ovat niskan päällä. Pakkaa sekoittaa omalla pelillään myös salamurhaajien kuningas Arobynn Hamel, joka suostuu auttamaan – palvelusta vastaan tietenkin.
Throne of Glass -sarjan kaikki kirjat ovat olleet mukaansatempaavia ja koukuttavia, eikä neljäs osa tuottanut pettymystä. Jokainen sivu on täynnä toimintaa, eikä kirjaa malta laskea kädestään. Pidän paljon myös hahmoista. Ne ovat syviä, moniulotteisia ja erilaisia, muutakin kuin erinomaisia sotureita.
Throne of Glass -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Lasipalatsi, Keskiyön kruunu ja Tulen perillinen. Ne kannattaa (täytyy) lukea ensin. Suosittelen lämpimästi kaltaisilleni toiminnallisen fantasian ystäville.