Kirja-arviot
2.4.2020
|
Mila Wallenius, 16v.

Veristä rakkausdraamaa

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi (Suom. Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen), Gummerus 2019

Tämä kirja oli minulle haaste. Voi kuinka monesti vain katsoin sen lojuvan pöydälläni. Nora Roberts on tunnettu kirjoittamistaan siirappisista rakkaustarinoista. Olen lukenut Robertsilta teoksen, johon oli koottu yhteen kolme eri tarinaa. Sen vuoksi olin hieman yllättynyt kirjailijan äkillisestä genrenvaihdoksesta, romanttisesta rakkaudesta dystooppiseen seikkailuun.

Lukemani rakkaustarinat olivat mielestäni ihan hyviä ja sujuvasti kirjoitettuja. Mitä  tämän romantiikan kirjoittamiseen tulee, Roberts oli luultavasti tällöin omalla mukavuusalueellaan. Kun aloin lukemaan tätä uutta ilmestystä, Ensimmäinen vuosi, olin avoimin mielin, mutta tiedostin silti samalla, että kirjailija oli astunut “oman genrensä” ulkopuolelle kokeilemaan jotain aivan uutta. Kirjan edetessä huomasin kuitenkin, että teksti tuntui jäykältä, kuin pakotetulta. En oikein saanut otetta juonesta ja tarina tuntui liian väkinäisesti kirjoitetulta. Minusta se kuulostaa juuri siltä, mitä se onkin: rakkauskirjailijan kirjoittamalta “scifi”-dystopiaseikkailulta. Kun yhdistää nämä kaksi genreä, syntyy jotain todella hämmentävää: selviytymistarina, jossa ihmisiä kuolee oksentaen verta keskellä rakkausdraaman kiemuroita.

Kirja alkaa prologilla erään perheen matkasta maalle Skotlantiin tapaamaan sukulaisiaan. Matkalla tapahtuu kuitenkin jotain kummallista ja palattuaan reissusta kotiin isä sairastuu. Hän kuolee ja tauti alkaa levitä kulovalkean tavoin koko maailmaan. Perheen kanssa samassa lentokoneessa matkustaneet saavat ulkopuolisista tartunnan ensimmäisinä. He kaikki kuolevat muutaman päivän sisällä. Tauti tulee ja tappaa parissa päivässä. Mitään ei ole tehtävissä. Pikkuhiljaa ihmiset vähenevät, kunnes vain pieni osa koko maailman populaatiosta on enää jäljellä. Huhutaan, että näillä tietyillä selviytyjillä on yliluonnollisia voimia. Heitä aletaan vainoamaan ja keräämään  testattavaksi voimiensa vuoksi. Samaan aikaan Armottomien jengi kulkee riehumassa ja kiduttamassa ihmisiä. Kirjassa keskiöön on otettu tarkasteltavaksi muutaman selviytyjän pakomatkaa pois New Yorkista, turvaan, näkökulmia vaihdellen.

Yhteenvetona, en oikein pitänyt tästä kirjasta. Minulle käy todella harvoin niin, että lukeminen tuntuisi väkinäiseltä, mutta tämä oli yksi niistä kerroista. Joillekin tämä tarina varmasti uppoaakin, mutta henkilökohtaisesti se tuntui hieman sekavalta genrejen sekoituksen ja eri ihmisten näkökulmien ja töksähtelevän tekstin vuoksi. Mutta huonoistakin lukukokemuksista saa aina jotain irti. Nyt vain avoimin mielin etsimään uusia kirjoja, joihin voi sukeltaa pois todellisuudesta edes hetkeksi.

← Takaisin
seuraa meitä