Viime kesä on kuin muisto vain
Jenny Han: Ei kesää ilman sinua (Suom. Antti Hulkkonen, WSOY 2023)
On kulunut jo vuosi siitä kesästä, jolloin Belly oli kääntänyt rantahuvilan poikien päät ja suudellut ensimmäistä kertaa Conradia Fisheriä, sitä poikaa, jota hän on aina rakastanut. Uusi kesä alkaa kuitenkin tavallisesta poikkeavalla tavalla; Susannahin, Fisherin poikien äidin, hautajaiset ovat jättäneet mustan varjon Bellyn ja koko rantahuvilan porukan ylle, eikä kesän vietto kotona parhaan kaverinsa Taylorin kanssa tunnu Bellystä yhtään samalta. Menneiden kesien kaipuu muuttuu melkein sietämättömäksi. Mihin jäivät ne kaikki rennot hellepäivät rannalla tai uima-altaassa uiden ja surffaten? Oliko viime kesän ”Belly-hyppy” viimeinen koskaan?
Kun Jeremiah sitten soittaa Bellylle, ja pyytää tätä mukaansa yllättäen kadonneen Conradin etsimiseen, Belly saa mahdollisuuden hypätä vielä kerran kaipaamaansa menneisyyteen. Mikään ei kuitenkaan ole niin kuin ennen. Viime kesän jälkeen on ehtinyt tapahtua asioita, joita Belly toivoisi voivansa muuttaa. Miksi Conrad edes haluaisi nähdä häntä kaiken sen jälkeen? Ilmasta on myös aistittavissa muutoksia Bellyn ja Jeremiahin välillä.
Jenny Hanin romaani Ei kesää ilman sinua johdattelee lukijan kesäisiin tunnelmiin, johon trilogian ensimmäinen osa Kesä, jolloin minusta tuli kaunis jäi. Ei kesää ilman sinua on kuitenkin edeltäjäänsä synkempi. Odotin kirjalta kevyttä kesäromaania, vaikka jo trilogian ensimmäisessä osassa oli viitteitä kirjan hahmoja ravistelevista vaikeuksista. Sunannahin kuolema vaikuttaa kirjan keskeisiin hahmoihin voimakkaasti, tosin hyvin erilaisilla tavoilla. Kirjassa päästäänkin kurkistamaan Bellyn lisäksi myös Jeremiahin ajatuksiin, mikä tuo kirjan tapahtumiin toisenlaista perspektiiviä. Näissä pätkissä Jeremiah miettii myös edellisen kesän tapahtumia omasta näkökulmastaan, joka tarjoaa lukijalle uusia ajatuksia koskien sarjan ensimmäistä osaa. Oli mielenkiintoista nähdä tilanteet Fisherin veljeksistä nimenomaan Jeremiahin silmin, sillä tämä oli sarjan ensimmäisessä osassa hieman pienemmässä roolissa Bellyn pyöriessä Conradin ympärillä.
Kirjan edetessä myös vanhoja haavoja joudutaan repimään auki, kun Suhannahin jättänyt Herra Fisher palaa kuvioihin ja Belly joutuu selvittämään tulehtuneet välinsä Conradin välillä. Samalla nuoret yrittävät selvitä omista nuoruuteen kuuluvista ongelmistaan. Bellyn ystävyys Taylorin kanssa on koetuksella, kun omat mielipiteet tuodaan voimakkaasti ilmi. Kirjassa käsitelläänkin erilaisten ihmissuhteiden haasteita, olivatpa ne sitten ystävysten, veljesten tai parisuhteen osapuolten välisiä ristiriitoja. Mielestäni kirja onnistuu vangitsemaan hyvin ajatuksen siitä, kuinka jokainen kokee erilaiset tilanteet omalla tavallaan, eivätkä tunteet näyttäydy ulkopuolisille samanlaisina.
Kirjan kronologista kerrontaa rikotaan ajoittaisilla takaumilla kuluneen vuoden tapahtumiin, jotka selventävät hahmojen jännitteitä pala palalta. Tämä kerronnallinen ratkaisu mahdollistaa sen, että kirjan tarina muodostaa ehyen kokonaisuuden vasta romaanin lopussa, mikä pitää lukija koko ajan varpaillaan tämän odottaessa täydentävää tietoa kirjan tapahtumista. Tarina kuitenkin herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Onko Conrad todella se tosirakkaus, jota Belly on etsinyt, vai sykkiikö hänen sydämensä sittenkin Jeremiahille? Mikä on kirjan hamoille rakkaan rantahuvilan kohtalo Susannahin kuoleman jälkeen? Entä voivatko Bellyn, Jeremiahin ja Conradin välit palata enää koskaan ennalleen?
Jenny Hanin trilogian toiseen osaan kannattaa siis ehdottomasti tarttua, jos hahmojen kohtalo jäi mietityttämään sarjan ensimmäisen osan jälkeen. Kirja syventää heidän tuntemistaan ja näyttää heidän elämäänsä huvilan kesäkuplan ulkopuolelta. Kaikesta huolimatta samat aiheet säilyvät myös trilogian toisessa osassa: ensirakkaus, sydänsurut, läheisten merkitys sekä omien tunteiden käsittely.