Virus, ihmissusia ja moraalikysymyksiä

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät, Myllylahti 2020

Maailmassa on tietämättömän aikaa jyllännyt lykantropia-virus, joka muuttaa sille altistuneen ihmissudeksi. On vuosi 2005 ja ihmiset ovat jo tottuneet kaupunkeja ympäröiviin valtaviin suojamuureihin sekä sotilasjärjestö Jahtiin, joka pitää järjestystä yllä ja suojelee kansalaisia tartunnan saaneilta ihmissusilta. Kokematon ja kunnianhimoinen aliupseerioppilas Alexander Berg pääsee poikkeuksellisesti kokeneempien erikoisrajajääkärien mukaan täydenkuun komennukselle kapteeni Väinö Ollikaisen johdolla. Kuusamon muurin valojen ulkopuolella odottavassa pimeydessä Alexander kohtaa asioita ja tilanteita, joihin ei olisi ikinä voinut uskoa joutuvansa.

Elina Pitkäkankaan teos Hukan perimät sijoittuu hänen aiemmin kirjoittamansa Kuura-trilogian maailmaan, mutta on teoksena itsenäinen. Useampi kertoja tuo teokseen lisää näkökulmia ja samastumispintaa, auttaen hahmottamaan tarinan keskiössä olevaa ongelmaa moraalista ja oikein toimimisesta. Hukan perimät kääntää moraaliasetelmia ympäri kuin Rubikin kuutio kautta teoksen jättäen lopulta lukijan itsensä päätettäväksi, mikä on oikein.

Aluksi eriävien moraalikäsityksien tuoma konflikti toimii ja pitää kiinnostusta yllä, mutta olisin odottanut teokselta enemmän jännitystä ja trillerimäisyyttä. Moraalikysymyksen lisäksi teoksessa on muitakin synkkiä teemoja, joihin kautta teoksen viitataan. Näitä ovat muun muassa erilaisuus, ulkopuolisuus, totalitarismi, moraalin hinta sekä syrjäytyminen, joiden kaikkien sivuaminen vie tilaa varsinaisilta juonen tapahtumiin keskittymiseltä. Hukan perimät erottuu kuitenkin edukseen young adult-fantasian genressä ja onnistuu välttämään tyylilajiin kuuluvia kliseitä. Teos pitää mielenkiintoa yllä ilman jännityksen tunnettakin ja tarina on samastuttavampi, kun ei ole vain yhtä päähenkilöä. Lisäksi tunnelma maailmaa kalvavasta viruksesta tuo oman jännitteen pelottavalla ajankohtaisuudellaan.