Vuoden puhutuin kukkula

Tammikuussa yhdysvaltalainen Amanda Gorman astui puhujapönttöön ja lausui The Hill We Climb -runonsa (suom. Kukkula jolle kiipeämme) presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Se oli poliittiseen tilanteeseen tilattu runo, jonka pohjana on spoken word -tyylilaji. Spoken word on puhe-esitys, ja usein sitä varten tehdyt runot soljuvat hieman eri lailla kuin kirjasta luettavaksi tarkoitetut.

Runon esittämishetken taustalla oli neljä Donald Trumpin presidenttiyden sävyttämää vuotta sekä netin syvimmiltä äärioikeistopalstoilta oikeaan elämään manifestoitunut vallankaappausyritys Yhdysvaltojen hallinnollisella alueella, Capitol-kukkulalla. Lähihistorian lisäksi taustalla olivat tietenkin myös satojen vuosien raskas taakka; orjuus, rotusyrjintä ja rasistisen politiikan harjoittaminen.

Amanda Gorman on rotu- ympäristö- sekä sukupuoliasioissa vaikuttava runoilija ja aktivisti. Runoa lausuessaan hän oli vain 22-vuotias, mikä hänen etnisyytensä ohella sai kiitosta. Sitä Joe Biden, jota ei tunneta maailman parhaana rasismin vastaisena taistelijana, varmasti hakikin. Runo herätti ihastusta ja Kukkula jolle kiipeämme -kirjan takakannen mukaan “valoi uutta toivoa kuulijoihin ympäri maailman”.

Kun toivoa oli valettu, kesti tovi ennen kuin runo nousi jälleen otsikoihin. Hollannissa kritisoitiin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon saaneen tekijän valintaa Gormanin runon kääntäjäksi. Syy oli se, että hän oli valkoinen, toisin kuin Gorman. Journalisti ja aktivisti Janice Deulin mukaan valkoihoisen ihmisen kokemuspohja ei riitä teoksen kääntämiseen. Kääntäjäjupakka nousi maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi, oltiinhan runoa kääntämässä useassa maassa kevään aikana.

Suomessa runoa käänsivät Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi. Suomesta, Hollannista tai mistään muustakaan maasta on vaikeaa löytää ihmistä, joka samastuu amerikkalaiseen orjuuteen tai sen perintöön. Kääntäjän ihonväriä tärkeämpää olikin mielestäni se, että saatiin välitettyä se mikä välitettävissä oli – spoken word -perinne. Suomen version kääntäjillä on vahva spoken wordin tuntemus, mikä tuntuu runoa lukiessa. Tuntuu kuin sitä haluaisi tapailla ääneen.

Kuka saa kääntää  ja mitä?

Lukijoiltakaan on vaikea vaatia amerikkalaisia sukujuuria. Täytyykö kirjoittajan, kääntäjän tai lopputuotteen lukijan olla yhteydessä taiteen aiheeseen millään tavalla? Miksi kirjoittaa tai lukea kirjoja, jos niiden ymmärtäminen on tarkoitettu vain tietyn värisille? Tietenkin on toivottavaa, että lukija olisi perillä kulttuurista, josta tämä kyseinenkin runo kumpuaa, ja kotiläksyt mustien historiasta olisi tehty ennen kuin huutaa mielipiteensä. Gorman kuitenkin valitsee itse, kuka hänen runonsa kääntää kussakin maassa. Hän oli valinnut alkuperäisen hollantilaisen kääntäjän, joka julkisen keskustelun takia vetäytyi tehtävästä.

Keskustelu kääntämisestä on kuitenkin tervetullutta, sillä valtavirtakeskustelussa siitä puhutaan aika vähän. Kääntämisessä on kyse tulkinnasta, sillä pelkkä sanojen vaihtaminen eri kielelle ei vain yksinkertaisesti toimisi. Ja kun tulkitaan, osa merkityksistä menee automaattisesti ohi. Jokainen kieli kantaa omaa historiaansa, omia merkityksiään ja omia sanomisen tapoja. Näin käydään läpi jo yläkoulussa, kun mietitään, miksi kielten katoaminen on huono asia. Suomalainen Tammi-entusiasti voi harmitella sitä, että tietyn aikakauden hyllyrivillinen Keltaista Kirjastoa on yhden miehen, Pentti Saarikosken, kääntämää. Toisaalta voi iloita siitä, että on saanut kurkistaa yksittäisen ihmisen ajatusprosesseihin hänen käännöstensä kautta. Kun käännetään, jotain menee ohi ja jotain uutta tulee mukana. Mikä parasta, kääntäminen ei ole lopullista. Saarikosken Sieppari ruispellossa stadin slangeineen eli oman aikansa, ja nyt siitä on jo uusi käännös.

Amanda Gormanin Kukkula jolle kiipeämme vie amerikkalaista yhteiskuntaa vähintäänkin keskustelun ja sanataiteen tasolla eteenpäin. Lisäksi se aloitti tervetulleen ja toivottavasti vielä jatkuvan diskurssin kääntämisestä ja kääntäjien valinnasta. Eteenpäin meneminen kiipesi runon ansiosta kukkulan kuninkaaksi.

Kirjoittaja on lukiolainen Tampereen yhteiskoulun lukiossa.