Vuokralihaa
Juno Dawson: Mallikappale (Gummerus 2020)
“Katso ympärillesi. Täällä toimi ennen paljon teurastamoja, joten tätä kutsutaan vieläkin lihanleikkuuksi. Me ollaan vuokralihaa. Meidät lennätetään tänne, marinoidaan ja paistetaan. Ja me hyväksytään se mukisematta. Mistä vetoa, että ne toivovat joskus, että me oltaisiin pelkkiä elottomia ruumiita. Kävisi se managerointi helpommin.”
Jana on aina ollut epävarma ulkonäöstään. Läpi ikänsä hän on saanut kommentteja pituudestaan, ruumiinrakenteestaan sekä androgyynistä ulkonäöstään. Kun mallitoimiston agentti keskeyttää Janan huvipuistopäivän, tämä ei ole uskoa korviaan. Hän pitää koko juttua vitsinä, mutta ystävän yllyttämänä Jana päättää tehdä sopimuksen mallitoimiston kanssa. Kaikki ylistävät Janan androgyynisiä piirteitä, ja pian muotisuunnittelijat taistelevat saadakseen hänet mallistojensa mallikseen.
Adrenaliinin ja kimalteen laskiessa Jana huomaa, että kaikki ei olekaan pelkkää loistokkuutta. Hän joutuu kasvokkain mallialan karun, todellisen puolen kanssa. Se on täynnä mehudiettejä, lääkeaddikteja, alkoholisteja, epämääräisiä kuvauspaikkoja sekä seksuaalisesti hyväksikäyttäjiä. Tämä todellisuus horjuttaa Janaa ja hän yrittää saada tukea ystävistään. Mutta mallintöiden ohella ystävät ovat jääneet toissijalle ja yksinäisyys valloittaa hänet.
Juno Dawson sukeltaa romaanissaan mallien maailmaan. Hänen laaja taustatyönsä näkyy ja tarina on taidokkaasti rakennettu sen ympärille. En entuudesta tuntenut mallialaa, mutta kirja paljasti sen todelliset värit. Tarina on karu ja julma, ja samalla niin kaunis. Dawson ei kaunistele tai romantisoi maailmaa, ja lukija Janan tavoin haluaa paeta sieltä mahdollisimman kauas.
Pakko antaa pisteet myös kääntäjälle Aura Nurmelle romaanin nimeämisestä. “Mallikappale” kiteyttää koko tarinan tyylikkäästi yhteen sanaan. Jana tuntee olevansa mallikappale muiden joukossa, jota voidaan käyttää ja heitellä ympäriinsä. Mallikappale, jolla ei ole väliä, joka ei ole ihminen. Ja silti kaikki haluavat näyttää häneltä.
Kirjaa oli mahdotonta laskea käsistä. Tarinan juonikuviot ovat mukaansa tempaisevia ja hahmot mitä kiehtovimpia. Erityisesti Jana on hyvin kirjoitettu hahmo. Hänestä paistaa ennen kaikkea inhimillisyys, eikä häntä ole pilattu turhalla täydellisyydellä. Janan tuntemukset ja ajatukset ovat samaistuttavia, vaikka en ikinä olekaan tehnyt mallintöitä. Kirjan julmuudesta huolimatta suosittelen lämpimästi sitä jokaiselle.