Kirja-arviot
12.4.2024
|
Sasu Hakulinen

Yläasteen haasteet, haastatteluja ja kirjoitusharjoituksia

poika, huppari

“Ihan hupusta, ajatuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta” 

Jani Kiiskilä, kuvitus Jussi Anttonen (Otava, 2023) 

Jani Kiiskilän kirja “Ihan hupusta – ajatuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta” sisältää romaanimaista kerrontaa mutta myös Laura Frimanin haastatteluita ihmisten suhteesta kirjoihin ja nuoruuteen. Haastateltavina ovat Sita Salminen, Mikael Gabriel, Evelina, Herbalisti, Sasu Salin, Mona Bling, Juho Nummela, Kashmeera Lokuge ja Pyhimys. Sen lisäksi teoksessa on kirjoitusharjoituksia yläkoulun eri luokille.  

Kirja kertoo Hupusta eli tyypistä, joka on teini-iässä ja tarinan alussa juuri tullut seiskalle. Huppu on vähän ujo ja pelokas. Hänellä ei oikein ole muuta kuin pari vanhaa alakouluaikaista kaveria, jotka eivät enää hengaa Hupun kanssa vaan seurustelevat kahdestaan, joten Huppu on nyt vähän kaiken keskellä hukassa.  

Kirja on suunnattu teineille ja vähän vanhemmillekin. Sitä voi suositella, jos tykkää tällaisesta materiaalista, jossa tapahtuu paljon. Kirjassa on myös yläkouluikäisille sopivia kirjoitusharjoituksia. 

Kirjan alussa Huppu on ujo ja pelokas seiskaluokkalainen, jolla on ihastus mielessä ja uusi koulu edessä. Sitten Hupusta tulee siistimpi ja itsevarmempi kasilla ja hän hengailee jo bileissä ystävien kanssa. Matkan varrella Huppu nolostuu, nauraa, pelästyy – koettavana on monia eri tunteita. Lopuksi Huppu on ysillä: kavereita on, ja on hauskaa. Hupulla on suhde, ja kaikki hymyilee. 

Itse pidin Hupun 7-luokan vappubileistä, koska Huppu oli sillon vielä vähän ujo ja hänen ihastuksensa oli juhlissa. Hauska kohta oli myös, kun Huppu oli rannalla ja siellä oli tyttö, joka oli saunassa Hupun kanssa. Tykkäsin kirjan hahmoista, vitseistä ja myös aiheesta, joka liittyi yläasteen läpikäymiseen ja teinien perusarkeen. 

Kirjassa ei ollut oikein mitään, mistä moittia, mutta haastattelut ja tehtävät olivat vähän ärsyttäviä, koska ne häiritsivät lukemista ja varsinkin kuuntelua ja katkaisivat keskittymisen. Sita Salminen tosin oli hyvä, koska hän kertoi mielestäni hyvin nuoruudesta. Minulle sopivampi kirja on kuitenkin Kiiskilän Huppu seiskalla, sillä se on puhtaasti nuortenromaani.  

← Takaisin
seuraa meitä