Yläkoulun Nuori Aleksis -raatilaisen arvio Kaupungista ilman koteja

Mirjami Sirén: Kaupunki ilman koteja (Myllylahti 2023)

Valitsin toiseksi Mirjami Sirénin kirjan Kaupunki ilman koteja, koska se on kokonaisuutena hyvä ja toimiva. Kirjan aloitus on nerokas ja koukuttaa heti ensimmäisestä luvusta alkaen. 

Sirén onnistuu johtamaan lukijaa todella hyvin harhaan. Esimerkiksi kirjan alussa tapahtuvan pakoyrityksen epäonnistuminen tulee täysin puskista. Vakuuttava kerronta ja ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet aiheuttivat vahvan tunnereaktion useaan kertaan kirjan aikana. 

Kirjan kuvaama dystooppinen maailma tuntuu uskottavalta. Kontrollijärjestelmä on suunniteltu lähes aukottomaksi ja ahdistavaksi – myös lukijalle. Idea-yhteiskunta ja sen ajatusmaailma on tuotu hyvin esille. 

Ideat eivät kirjailijalta tunnu loppuvan, ja jokainen tapahtuma on kiinnostava ja olennainen. Uusien elektronisten laitteiden käyttö on tarinassa kirjoitettu niin, että ne tuntuvat melkeinpä mahdollisilta. Ideakuutiot ovat kirjailijalta nerokas keksintö, jonka avulla kuvata henkilöiden luonnetta. 

Myös henkilöhahmojen – varsinkin päähenkilön – tunteet välittyvät lukijalle selvinä. Ne tuntuvat aidoilta ja osuvilta. Lukiessani samaistuin hahmoihin ja aloin oikeasti välittää heistä. Sirén kuvaa hyvin myös hahmojen välisiä suhteita ja niiden kehittymistä. Etenkin päähenkilön ja tämän pikkusiskon välinen sisarussuhde tuntuu realistiselta ja kotoisalta. Henkilöhahmot eivät ole täydellisiä, ja se on virkistävää: he eivät veny yliluonnollisiin suorituksiin, eikä päähenkilökään aina onnistu paineen alla. 

Sirénin valinta jättää kehittämättä romanssia päähenkilön ja tämän ystävän välille on looginen ja hyvä, koska molemmat ovat kokeneet valtavan trauman. Jos se syrjäytettäisiin ja kaikki murheet haihtuisivat romanssin myötä, ratkaisu olisi stereotyyppinen ja epäuskottava. 

Kirjan lopetus on toiveikas siitäkin huolimatta, että päähenkilön elämässä kaikki muuttuu. Ainoa huono puoli on, että sen käsittely on tiivistetty vain noin kymmeneen sivuun. Suhteessa muuhun juonenkuljetukseen se tuntuu erikoiselta. 

Kokonaisuutena kirja on kuitenkin ehjä ja erittäin koukuttava. Lähes jokainen luku loppui henkeäsalpaavaan juonenkäänteeseen, eikä kirjaa ollut helppoa laskea käsistä hetkeksikään. 

Kirja-arvio on yläkoulun Nuori Aleksis -raatilaisen kirjoittama.