Ylistys cheerleadingille ja ystävyydelle

Marja Aho: Kaikki menee, Jessiina!, Myllylahti 2019

Cheertytöt-kirjasarjan ensimmäinen osa on riemukasta luettavaa. Kirjassa päähenkilö Jessiina muuttaa uuteen kaupunkiin perheensä mukana – isä on hyönteisistä innostunut biologian opettaja, äiti kuvataiteilija ja veli äksy teini. Jessiina tapaa kiinnostavan tyttökaksikon ja aloittaa heidän myötään uuden harrastuksen, cheerleadingin. Vaikka alkuasetelma on kovin kliseinen, saa Aho luotua siitä kiinnostavaa. Cheerleading on viime vuosina noussut Suomessa suosituksi urheilulajiksi. Kirja tulee siis juuri oikean aikaan – loistava keino houkutella uusia harrastajia lajin pariin on kirjoittaa siitä romaani!

Tarinassa on useita lankoja, joihin tarttua. Ihastukset, kiusallinen perhe, cheerleading, uudet ystävät – kaikki pelaavat tarinan kannalta yhteen. Aho kuvaa ystävyyden syventymistä uskottavasti. Toivon seuraavilta osilta joukkueen maailmaan paneutumista – treenien kuvaus oli yksi kiinnostavimmista asioista kirjassa. Aho käsittelee lajia asiantuntevasti ja käyttää cheerleading-termistöä luontevasti läpi kirjan. Se ei tunnu ainakaan näin lajia harrastamattoman näkökulmasta kömpelöltä.  Kieli on värikästä – yhdellä sivulla Jessiinan uusi ystävä Nelli “hytkyy kuin vanukas jakeluautossa” ja sitä seuraavalla Jessiina toivoo opettajaisänsä “kivikautisten” vitsien yltävän “edes kampakeraamiselle kaudelle”. Jokasivuinen kielikuvatulitus voi puuduttaa, mutta toisaalta se sopii kirjan nopeaan tahtiin.

Kirjassa on kohtaus, joka sisältää rasistista eksotisointia. Toinen Jessiinan uusista ystävistä, Sandra, on kirjan ainoa ei-valkoiseksi varmistettu hahmo. Kun Jessiina vierailee ensimmäistä kertaa Sandran luona, hän miettii “ilmestyisikö puiden takaa prinsessa Jasminen hulppea palatsi ja olisiko itse sulttaani ottamassa heitä vastaan.” Samalla sivulla esiintyy myös pohdintaa lemmikkitiikereistä ja palvelijoista. On ikävää, että suomalaisissa nuortenkirjoissa, joissa ei-valkoinen hahmo on muutenkin harvinaisuus, joutuu hahmo ottamaan vastaan tällaista kohtelua.  Jos rasismia käsitellään seuraavissa osissa, toivon sitä käsiteltävän olematta itse rasistisia.

Kirja jättää sopivasti auki seuraavia osia varten. Se muistuttaa minua Merja Jalon hevoskirjasarjoista – tästä saisi vaikka kuinka monta osaa! Urheilumaailma on aiheena kiinnostava, eikä suomalaisia kirjoja cheerleadingistä ole vielä kuin muutama. Seuraavan osan ilmestymisestä ei ole vielä tietoa, mutta luulen sille löytyvän odottajia.