Anne-Maija Aalto: ”Ei ollut tarkoitus kirjoittaa Korento-romaanille jatkoa”
Anne-Maija Aalto on kirjailija ja humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Anne-Maijalta on ilmestynyt esikoisromaani Syvään veteen (Otava, 2016) ja hänen uusin teoksensa Mistä valo pääsee sisään (Otava, 2021). Anne-Maija on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Anne-Maija Aalto esiintyy LANU!-kirjallisuusfestivaalilla to 5.5. klo 14.
Mistä uusin kirjasi, Mistä valo pääsee sisään kertoo?
“Kirja kertoo kolmen nuoren elämästä epäoikeudenmukaisessa ja totalitaarisessa yhteiskunnassa. Eliittiin kuuluvan Aleksein isä johtaa ihmistutkimuslaitosta osittain veden alle jääneessä Tokiossa. Kaikki odottavat Aleksein jatkavan isänsä jalanjäljissä, mutta Alekseilla itsellään on toisenlaisia suunnitelmia tulevaisuutensa varalle. Eräänä päivänä laitokseen tuodaan nuori nainen nimeltä Satomi, jolta on määrä pyyhkiä muisti. Hänet määrätään Aleksein harjoitustehtäväksi, ja vaikka Aleksei on jo alkanut kyseenalaistaa julman yhteiskuntajärjestelmän, johon hänet on kasvatettu, hänen on pakko suostua tehtävään. Kun Aleksei sitten tapaa vastarintaliikkeeseen kuuluvan Marijan, hän alkaa ymmärtää, mikä hänen paikkansa maailmassa oikeastaan on. Hänen on päätettävä, kenen puolella hän lopulta haluaa seisoa. Kirja on tarina oman tien etsimisestä, muutoksen mahdollisuudesta, vastarinnasta ja rakkaudesta epäoikeudenmukaisessa maailmassa.”
Mistä sait idean kirjaasi?
“Idea alkoi oikeastaan kypsyä viimeistellessäni aiempaa Korento-romaaniani. Minun ei aluksi ollut tarkoitus kirjoittaa Korennolle jatkoa, mutta kirjoitusprosessin edetessä minusta alkoi tuntua, että minulla olisi vielä paljon kerrottavaa teoksen maailmasta. Halusin siksi seuraavassa osassa tarkastella tätä maailmaa toisin silmin, yhteiskuntajärjestelmän sisäpuolelta.”
Samaistutko johonkin kirjasi henkilöhahmoon? Jos samaistut niin kehen ja miksi?
“Samaistuin erityisesti pohdiskelevaan Alekseihin. Hänen sisällään on käynnissä valtava mullistus, jota kukaan hänen ympärillään ei kuitenkaan huomaa. Romaanin edetessä Aleksein on laskettava irti menneestä ja löydettävä oma tiensä. Uskon, että kasvutarinoissa on lukijalle aina jotakin samaistuttavaa: meistä jokainen on varmasti tuntenut hetkittäin ulkopuolisuutta omassa elämässään, kokenut kasvukipuja, tarkastellut kriittisesti maailmaa ympärillään ja pohtinut omaa paikkaansa siinä.”
Kuinka pitkä kirjoitusprosessi oli?
“Tämä kirjoitusprosessi oli kokonaisuudessaan poikkeuksellisen lyhyt, kirjoitin romaanin valmiiksi hieman alle vuodessa.”
Millainen kirjoittaja olet? Onko sinulla esim. joitakin tapoja mitkä toistuvat kirjoittaessa?
“Saatan kypsytellä ideaa mielessäni pitkäänkin, mutta kun sitten alan kirjoittaa, kirjoitan yleensä paljon tekstiä hyvin nopeasti. Pidän luonnollisesti siitä luovasta vaiheesta kun teksti pulppuaa kuin itsestään, mutta nykyään pidän yhä enemmän myös editointikierroksista. On hyvin palkitsevaa nähdä teoksen hioutuvan muokkauskertojen jälkeen aina vain valmiimmaksi. Aktiivisessa kirjoitusvaiheessa asetan itselleni päivittäisen sanatavoitteen — 1000 sanaa päivässä — ja vaikka se kuulostaa ehkä hieman konemaiselta lähestymistavalta kirjoittamiseen, sanatavoite tarjoaa työlle selkeät raamit ja kannustaa kirjoittamaan päivittäin tavoitetta kohti. Kirjoitan yleensä aamupäivisin, iltapäivällä saatan vielä tehdä taustatyötä ja hahmotella tulevia lukuja. Olen kuitenkin huomannut, etten pidä liian tarkoista suunnitelmista vaan haluan antaa tarinan viedä.”
Millainen lukija olet? Millaisia kirjoja tykkäät lukea?
“Olen mielestäni aika ennakkoluuloton lukija ja luen monenlaista kirjallisuutta: nautin pitkistä lukuromaaneista, mutta toisaalta joskus mieleni tekee lukea vain runoja, lyhytproosaa ja pienoisnovelleja. Olen huomannut, että mieltymykseni vaihtelevat vähän myös sen mukaan, missä vaiheessa kirjoitusprosessia itse olen. Joskus haluan vain herkutella kielellä enkä pysty uppoutumaan pitkään tarinaan, koska oma tarinani on päällimmäisenä mielessäni. Luen pääasiassa suomeksi, mutta äänikirjoja kuuntelen ainoastaan englanniksi – olen huomannut, että suomenkielisen kirjallisuuden ääreen haluan todella pysähtyä, haluan nähdä sanat kirjoitettuna ja nauttia kielestä nimenomaan kirjan sivuilta luettuna.”
Onko jokin kirja tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? Tai jäänyt muuten mieleen lukukokemuksensa vuoksi?
“Tällaisia kirjoja on montakin, mutta eräs mieleenpainuvimmista lukukokemuksista tapahtui vuonna 2012 kun luin Ernest Hemingwayn teoksen Nuoruuteni Pariisi. Muistelmateoksessa Hemingway käy läpi kirjailijanuransa ensi vaiheita, ja tuo kirja mullisti elämäni. Opiskelin tuolloin alaa, joka ei tuntunut lainkaan omalta ja tunsin muutenkin olevani risteyskohdassa elämässäni. Luin kirjaa kesälomalla ja sen luettuani päätin, etten palaisi enää syksyllä opintojeni pariin vaan alkaisin todella tehdä töitä tullakseni kirjailijaksi. Olin haaveillut kirjailijan urasta lapsesta saakka, mutta vasta tuolloin päätin alkaa kulkea unelmaani kohti. Muutin Turkuun, aloin opiskella yliopistossa kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista, ja muutamaa vuotta myöhemmin esikoisteokseni Syvään veteen ilmestyi. Hemingway antoi siis sysäyksen muutokselle, joka johti lopulta unelmani toteutumiseen.”
Milloin luet mieluiten? Mikä on paras paikka ja aika lukea?
“Luen useimmiten iltaisin sängyssä, mutta minulla on kotona muutama viihtyisä lukunurkka, joihin on hyvä pysähtyä hetkeksi kirjan kanssa. Äänikirjoja kuuntelen yleensä kävelyillä enkä tykkää tehdä samalla esimerkiksi kotitöitä, koska silloin keskittyminen helposti herpaantuu.”
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
“Huh, tämä on vaikea valinta! Haluaisin matkustaa ainakin L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjojen maisemiin luonnonkauniille ja vehreälle Prinssi Edwardin saarelle, kuljeskella siellä ikivanhoissa metsissä ja saaren punahiekkaisilla rannoilla. Mutta toisaalta myös lapsuuden lukuhetkistä tutun Tylypahkan maisemat houkuttavat yhä aikuisenakin kovasti: nauttisin mielelläni kurpitsajuhlan kattauksesta Suuressa salissa tai hörppisin kermakaljaa Kolmessa luudanvarressa. Ja nyt kun oikein ajattelen asiaa, niin tuo aiemmin mainitsemani Hemingwayn muistelmien 1920-luvun Pariisi olisi sekin varmasti matkakohteena unohtumaton elämys katukahviloineen ja taiteilijoineen… Onneksi lukemalla matkustelu toisiin maailmoihin onnistuu niin helposti eikä koskaan tarvitse valita vain yhtä kohdetta!”
Lopuksi mitä tulee mieleen seuraavasta: Lukeminen on…
“Lukeminen on minulle hiljentymistä. Kirjaan uppoutuminen vaatii keskittymistä ja mielikuvitusta, ja tässä meidän nopeatempoisessa maailmassamme lukeminen tuntuukin vastalääkkeeltä jatkuvaa hälyä vastaan.”