Kirjailijat
15.6.2018

Huumoria ja noloja tilanteita – Jyri Paretskoilta ilmestyy uusi kirjasarja

Kuva: Anssi Viljakainen, Otava

Jyri Paretskoi toivoo kirjamaailman Skamia uusimmasta teoksestaan K 15. Kirjailija pysyy omimmilla alueellaan kirjasarjan avausosassa, sillä mopopojista kertova sarja Shell’s Angles on aiemmin tavoittanut etenkin nuoret lukijat.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?

”Äitini luki minulle paljon kirjoja, kun olin lapsi. Muistan yhä, miten innolla odotin iltasatuja ja tarinoiden maailmaan sukeltamista. Lempikirjojani olivat muun muassa Tilli Mössönpoika ja Lurppu. Vaikka tiesinkin onnellisen lopun viimein koittavan, oli todella jännittävää kuunnella hurjia, joskus vähän pelottaviakin, kohtia yhä uudestaan. Lukuhetket olivat minulle hyvin tärkeitä, ja uskonkin niiden olevan yksi merkittävä tekijä matkallani kirjailijaksi ja intohimoiseksi lukijaksi.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?

”Tarzan maan uumenissa oli jotenkin huikea ja nuoren pojan mielikuvitusta kutkuttava lukuelämys. Ajatus maapallon sisällä olevasta toisesta, esihistoriallisesta maailmasta on toistunut kirjallisuudessa myöhemminkin, eikä syyttä. Olisi mahtavaa olla löytöretkeilijä ja nähdä ensimmäisenä paikkoja, joissa kukaan muu ei ole aiemmin käynyt.”

Millainen kirjoittaja olet?

”Haluan ensin rakennella tarinoita, tapahtumia ja henkilöitä päässäni aika pitkään ennen kuin kirjoitan niistä riviäkään. Sen jälkeen hahmottelen suunnitelmalleni jonkinlaisen rakenteen ja järjestyksen, yleensä luvuittain. Kun sitten lopulta pääsen kirjoittamaan, pyrin etenemään koko ajan johdonmukaisesti alusta loppuun. Eihän kirjoittaminen koskaan juuri noin kuitenkaan mene, vaan usein jotain jää pois, jotain tulee tilalle ja joihinkin väleihin tulee paljonkin lisää tekstiä. Usein parhaimmat ideat, pienet yksityiskohdat ja hauskuudet, kuitenkin tulevat vasta kirjoittamisvaiheessa. Nämä oivallukset ovat minusta kirjoittamisessa parasta. Silloin kun minulla on kirjoituspäivä, yritän kirjoittaa päivässä tietyn tavoitteen verran. Jos kirjoittamisessa on ollut vähän taukoa, luen ja korjailen ensin aiemmin kirjoitettuja kohtia, sillä jotenkin pääsen sillä tavoin paremmin takaisin käsikirjoituksen maailmaan ja tunnelmaan.”

Mikä on paras aika kirjoittaa?

”Minulle paras aika kirjoittaa on aamusta keskipäivään. Silloin olen virkeimmilläni ja teksti kulkee parhaiten. Kirjoitan toki muinakin aikoina, mutta aamupäivät ovat minulle kaikkein tuotteliainta aikaa. Pyrin pitämään kirjoittamisen ”tavallisena” työpäivänä, niin että aloitan aamulla ja lopetan iltapäivällä. Illat teen muuta ja yöllä nukun. Paitsi jos on kauhea kiire saada jotain valmiiksi tiettyyn päivään ja kellonlyömään mennessä. Silloin kirjoitan niin paljon kuin vain mahdollista. (Deadline on hyvä motivaattori.)”

Mistä sait inspiraation uusimpaan kirjasarjaasi K15? Mistä sarja kertoo?

”Ajatus uudesta kirjasarjasta tuli itse asiassa kustantajan puolelta. Otavalta toivottiin viihdyttävää, vauhdikasta, helppolukuista ja humoristista nuortenkirjasarjaa, joka saisi houkuteltua lukemisen pariin niitäkin, jotka eivät yleensä kovin paljon lue. Ilmeisesti minun ajateltiin onnistuvan tässä haastavassa tehtävässä, koska olen aiemmin kirjoittanut Shell’s Angles -kirjoja, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion nuorten lukijoiden keskuudessa.

”K15 kertoo yläkouluikäisistä nuorista, joille sattuu ja tapahtuu arjen kiemuroissa monenmoista, välillä melko nolojakin juttuja, joista kuitenkin selvitään huumorin ja ystävien avulla. Sarjan aloitusosassa seurataan tarkemmin Ronin elämää. Roni on avoin ja iloinen ja puhuu välillä vähän turhankin suoraan, mikä johtaa toisinaan vaikeuksiin. Hän haaveilee omasta seksirobotista, pelkää erilaisia asioita (mm. hissejä, tortilloja ja pieniä lapsia) ja haluaisi saada äidiltään vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin, kuten siihen, kuka on Ronin isä. Roni ja hänen paras ystävänsä Niko tutustuvat uuteen oppilaaseen Saraan, joka ei ihan pienistä hätkähdä, vaan asettuu lopulta puolustamaan Ronia, kun muut luokkalaiset naureskelevat salaa kuvatulle videolle, jossa Roni kertoo rehellisesti, mistä hän tykkää oikein erityisesti.”

Kirjaasi on verrattu norjalaiseen suosikkisarja Skamiin. Mitä yhtäläisyyksiä niillä on?

”Skam on rehellinen, nopeatempoinen, nykyaikainen ja ajankohtainen, realistinen ja ennen kaikkea nuorten näköinen sarja, jonka henkilöihin on helppo samastua. Siinä puhutaan asioista, jotka ovat nuorille arkipäivää, ei sorruta saarnaamaan vaan käsitellään hankaliakin aiheita monelta eri kantilta. Skamissa seurataan eri kausina eri tyyppejä ja heidän elämäänsä, keskitytään aina tarkemmin yhden henkilön näkökulmaan, vaikka muutkin tutuiksi tulleet nuoret ovat koko ajan mukana menossa. Uskon että näitä samoja piirteitä löytyy myös K15-sarjasta. (Upeaa olisi, jos kirjojen tapahtumat voisi saman tien kuvata vaikkapa YouTubeen ja lukijat pääsisivät kommentoimaan ja olemaan yhteydessä ja vuorovaikutuksessa kirjan henkilöihin, mutta siihen ei taida ihan resurssit riittää. Toivottavasti K15:stä kuitenkin tulee kirjamaailman Skam.)”

Kenen kannattaisi lukea K15? Mitä toivot teoksen antavan sen lukijalle?

”K15 sopii minun mielestäni erityisen hyvin luettavaksi yläkouluikäisille nuorille, mutta kyllähän sitä voivat omalla vastuullaan muutkin lukea. Toivon, että K15 tarjoaa lukijalleen ajattelemisen aihetta, toistuvia naurunpyrskähdyksiä ja sopivissa annoksissa myötätuntoa ja myötähäpeää. Olisi hienoa, jos K15 onnistuisi myös saamaan aikaiseksi kokemuksen, että lukeminen voi olla mukavaa ja hauskaa.”

Kirjoissasi on tyypillisesti huumoria. Minkälainen huumori sinua puhuttelee?

”Pidän paljon arkisissa tilanteissa sattuvista yllättävistä kommelluksista ja noloista tilanteista, jotka kuitenkin pystyy kääntämään hupaisiksi ja hyväntahtoisiksi kokemuksiksi. Tykkään myös älykkäästä sanailusta, ehkä vähän sellaisesta savolaistyyppisestä sutkauttelusta, jossa vastaanottaja ei välttämättä edes tajua, että toinen taisikin juuri murjaista vitsin. Tietysti myös puujalkavitsit naurattavat minua kovasti. Häiritsevän usein nauran myös omille jutuilleni ja viihdytyn omasta huumoristani ja sen (joskus varsin alhaisesta) tasosta. Huumori on hyvin tärkeä osa minun elämääni ja ehkä siksi haluan varsin usein viljellä sitä myös kirjoissani.”

Lukeminen on… erinomainen syy olla tekemättä ihan mitä tahansa muuta.”

← Takaisin
seuraa meitä