Katri Alatalo: ”Lukeminen on elinehto ja perusta omalle kirjoittamiselle”

Katri Alatalo on jyväskylälainen kirjailija, jonka erityisalaa on niin kutsuttu high fantasy. Katrin on ehtinyt kirjoittaa kyseisellä genrellä niin novelleja kuin kirjasarjankin. Kesän lopussa häneltä ilmestyy uusi romaani nimeltä ”Käämreiden kaupunki”. Katrin voi myös bongata Hel-YA! -tapahtumasta elokuussa.

Katri on ehtinyt kirjoittaa niin high fantasy -sarjan kuin novelleja aikuisille. Hänen uuden, kesän lopussa ilmestyvä romaaninsa ”Käärmeiden kaupungin” lajityyppi on aavikkofantasia, ja sen taustalla voi aistia Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailman. Kysyimme Katrilta ketä YA-hahmoa hän

Kerro hieman sinusta ja suhteestasi lukemiseen. Minkälainen lukija sinä olet?
Mitenhän kuvailisin tätä tunnetta: Lukeminen on mulle todella tärkeää, mutta samalla mua vaivaa harmistus siitä, että ikinä en ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Silloin kun on oma teksti intensiivisessä työvaiheessa tai annan vaikka palautetta muiden teksteistä, se syö tavallaan ”varsinaista” lukuaikaa harmillisen paljon. Olenkin opetellut erilaisia lukemistapoja: joskus voi heittäytyä ja uppoutua täysin jonkun kirjan vietäväksi, joskus taas voi makustella ja lukea vähän kerrallaan vaikkapa novelleja. Yleensä minulla on monta kirjaa kesken, ja luen sitä mikä milloinkin innostaa — mutta sitten kun kirja todella lähtee viemään mukanaan, luen sen kerralla. Lukijana olen nykyään aika vaativa, etenkin jos luen ”oman” genren teoksia eli fantasiaa. Mutta on aivan supermahtavaa, kun kohdalle osuu jokin uusi kirja, joka tosissaan vie mukanaan, yllättää ja koskettaa. Sitä tapahtuu nyt harvemmin kuin teini-ikäisenä, mutta kyllä on aivan mahtavaa, millaisia fiiliksiä kirjan äärellä voi kokea.

Mikä lukemisessa on parasta?
Kyllä se varmaan on se, että pääsee heittäytymään muiden ja erilaisten ihmisten saappaisiin ja kokemuksiin. Lukiessa pääsee erilaisten ihmisten pään sisälle ja oppii hirveästi kaikkea. Parasta on myös tarinaan uppoutuminen, vahvat tunteet laidasta laitaan. Lukeminen on todellakin KOKEMUS. Mutta usein vaatii myös työtä päästä siihen kokemukseen, ja usein kestää jonkin aikaa päästä kirjan maailmaan ja henkilöihin sisälle. Lukiessa on oppinut kärsivällisyyttä: tietää, että jossain vaiheessa se palkinto tulee, ja jos jokin kirja ei kosketa yhtään niin ehkä seuraava kirja sitten.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
Hirveän vaikea kysymys. Mulle itse asiassa tosiaan tärkeää lukiessa on päästä hyppäämään muiden ihmisten saappaisiin; en välttämättä tarvitse sitä tunnetta, että itse samaistaisin itseni johonkin henkilöön. Minusta on paljon kiehtovampaa ihastua ja vihastua kirjan hahmoihin ilman, että itse suoraan samaistun heihin. Siksi vastaankin tähän yhden hahmon, johon erityisesti tykästyin viime aikoina lukemistani kirjoista: Laura Luotolan fantasiakirjan ”Suoja – kaupungit ja paluu” päähenkilö Tiyan.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
Tähän ei voi vastata muuta kuin että Keski-Maahan eli Tolkienin maailmaan. Se on kuitenkin se aito ja oikea, the fantasiamaailma. Tykkään paljon Taru sormusten herrasta -elokuvista, koska ne herättävät kirjan maailman tosi hyvin henkiin ja leffojenkin kautta voi päästä sinne. (Maailman paras leffakohtaus on se, kun Kuninkaan paluussa Gondorin kokot sytytetään.)

Mikä kirja on tenhyt sinuun suuren vaikutuksen?
Heh, olen muuten itse asiassa kirjoittanut blogiini ”10 vaikuttavinta” -sarjan, jossa listaan näitä. 🙂 Nostan nyt listalta esille Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelman Missä junat kääntyvät (kokoelman pohjalta on myöhemmin julkaistu uudistettu ja laajennettu teos Taivaalta pudonnut eläintarha). ”Missä junat kääntyvät”-kokoelma oli mulle ehkä ensimmäinen kosketus siihen, miten hienoja novelleja suomalaiset spekulatiivisen fiktion kirjoittajat tekevät. Maagisia, hyvällä tavalla hämmentäviä, ihanan kummallisia novelleja.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?
Lukioikäisenä se, kun yhtenä kesänä luin Harry Potterin juuri ilmestyneen viidennen osan. Siihen aikaan luin todella ahmimalla ja uppoutumalla kirjoihin. Luin läpi koko yön melkein aamuun asti, vaikka väsytti, se oli tietenkin niin jännittävää. Sitten kirjan lopussa tiedätte-kyllä-kuka hahmo kuoli. Ja mä olin niin vihainen! Olisin voinut heittää kirjan parvekkeelta alas. Koko se huikea upottava lukukokemus, ja sitten käy noin. Mutta hyvä kirja se oli, ehdottomasti. Vahvat lukukokemukset ovat parhaita. Toinen mieleenpainuva lukukokemus samoilta ajoilta oli John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä. Silloin lukiessa mä tulkitsin sen niin, että se kertoi ystävyydestä ja luottamuksesta jotenkin todella koskettavasti. Itkin ihan hulluna. Tiesin, että mäkin halusin kirjoittaa jotain yhtä koskettavaa ihmissuhteista.

Mikä on paras aika (ja paikka) lukea ja kirjoittaa?
Ihan mikä tahansa! Kesällä ulkona, vaikka rannalla tai kotona pihalla, on aika kova. Aurinkoa, mansikoita ja hyvä kirja, se on siinä. Juna ja lentokone ovat myös hyviä — ei käy aika pitkäksi matkoilla, kun harrastaa lukemista. Yleensä kyllä luen ihan vain kotisohvalla. Kirjoittajana olen aktiivinen aamupäivisin, mutta lukeminen sijoittuu yleensä iltaan ja venyy joskus yönkin puolelle.

Lukeminen on… elinehto ja perusta omalle kirjoittamiselle.