Kuva: Mikaela Holmberg, Karisto
”Päähenkilönsä Miian arkisista seikkailuista ja tuumailuista. Miia on sarjan ensimmäisessä osassa 17-vuotias ja kasvaa noin vuoden jokaisen osan välissä. Pyrkimykseni on ollut, että kaikissa kirjoissa on mukana sekä kepeämpiä ihmissuhdekuvioita että suurempia eettisiä pulmia.”
”Pidin itse teininä valtavasti tyttökirjoista. Halusin kirjoittaa helposti luettavan, näennäisen kepeän tyttökirjan, jonka eettiset pohdinnat ovat kiinni juuri tässä ajassa, mutta joka kuitenkin painii osittain samojen ongelmien kanssa kuin nuoret aina: Kuka minä olen? Mitä haluan elämältä? Viime kädessä kaikki lähti kuitenkin Miiasta. Kun sain kiinni hänen äänestään, muu seurasi perässä itsestään.
”Sarjan kolmannessa osassa Miian ystävä Anna ihastuu Maailma Pulassa -festareilla kolumbialaiseen Eduardoon ja tytöt joutuvat pohtimaan erityisesti toiseuteen liittyviä kysymyksiä monelta kantilta. Myös lukion päättyminen ja ero ystävistä mietityttävät Miiaa.”
”Iloa, mutta myös samaistumisen, ehkä jopa voimaantumisen kokemuksia.”
”Ajankäytön suhteen hyvin kurinalainen. Työskentelen kahdeksasta kolmeen lasten ollessa poissa kotoa. Koko työpäivä menee harvoin kirjoittamiseen, myös lukeminen ja asioihin perehtyminen vievät osansa. Tekstin suhteen olen henkilökeskeinen. Minulle on luontevampaa lähteä liikkeelle pikemminkin hahmot kuin juoni edellä.
Pidän ihmisten välistä dynamiikkaa usein kiinnostavampana kuin varsinaisia tapahtumia.”
”Kannattaa pitää kirjoittaminen mahdollisimman arkipäiväisenä, jotta siihen tulee tartuttua usein. Liian kovat vaatimukset ja suuret suunnitelmat lamaannuttavat helposti. Vaikka aluksi tuntuisi siltä, ettei millään keksi kirjoittamista, lähes poikkeuksetta jotain kuitenkin syntyy, kun ryhtyy toimeen. Erilaiset kirjoitusharjoitukset ja -oppaat ovat hyviä mielikuvituksen apuvälineitä.”
”Mieleenpainuvimmat lukukokemukseni sijoittuvat pääsääntöisesti nuoruusikään, ehkä vaikutuin silloin helpommin. Jeanette Wintersonin Taidetta ja valheita laittoi elämäni uusiksi kaksikymmentävuotiaana. Kirjan luettuani päätin lopettaa silloiset rakennusrestauroinnin opintoni ja lähteä Oriveden opistoon.”
”Lukemisessa parasta on se, että se ei ole kiinni ajassa eikä paikassa. Sen avullahan pikemminkin pääsee niistä irti. Luen kaikkialla, usein jopa ruokaa laittaessani.”
”Maaginen aarrekartta – Eräretki 200 kainuulaiseen tarinapaikkaan. Kaunokirjapuolella sain juuri loppuun Soili Pohjalaisen Valuvian.”
”…ainoa keino nähdä maailma muiden silmin.”