Kirjoittaminen ja lukeminen ovat ajattelun ja elämässä pärjäämisen ydintaitoja

Kuva: Jasmine Laurell

Hakkalan koulussa vieraili keskiviikkona 7.12.2022 tamperelainen kirjailija J.S. Meresmaa esittelemässä omaa tuotantoaan sekä kirjailijan työtä. J.S. Meresmaa on palkittu kirjailija. Hänellä on lukuisia kirjoja, esimerkiksi romaaneja, novelleja sekä säeromaaneja. 

Meresmaa kertoo tehneensä paljon vierailuja tänä syksynä. 

– Haluan vierailuilla kertoa kirjoittamisen taustamaailmasta ja tuoda esiin sen, mistä kirjat syntyvät, Meresmaa kertoo vierailujensa tavoitteista. Hän toivoo ihmisten tiedostavan, että joku luova ihminen keksii asiat ja tarinat, ja näin mahdollistaa sen, että muut pääsevät osaksi tarinaa lukemalla. 

Alun perin Meresmaa kouluttautui puutarhuriksi. Hän on koko ikänsä lukenut paljon ja luettuaan yhden ennalta-arvattavan kirjan hän päätti kirjoittaa itselleen parempaa lukemista. Hän aloitti tarinan kirjoittamisen lähinnä itselleen, mutta positiivisen palautteen jälkeen hän lähti opiskelemaan kirjoittamista. Myöhemmin hänen kirjoittamastaan tekstistä tuli monienvaiheiden jälkeen esikoisteoksensa Mifongin perintö (2012), johon myöhemmin tuli vielä viisi jatko-osaa. 

– Se meni vähän takaperoisesti, ja minusta tuli kirjailija puolivahingossa, mutta tosi tarkoituksella. Sen jälkeen olen sitten kirjoittanut ja julkaissut siitä eteenpäin, Meresmaa kertoo kirjailijauran alkamisesta. Hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 2016 todettuaan olevansa burn outin partaalla kolmen työn jäljiltä.  

 – Se oli ihan hyvä päätös, koska tässä edelleenkin ollaan vapaana kirjailijana ja uranäkymät ovat ihan hyvät, Meresmaa kommentoi päätöstään. Meresmaa kertoo, että kirjailijana oleminen on todella vaihtelevaa. Hän kertoo siihen liittyvän paljon tunteita. 

– Kirjailijan työ ei ole ollenkaan samanlaista kuin niin sanotusti normaalitöissä, Meresmaa vertailee työkokemuksiaan.  

– Se on vapaan taiteilijan ammatti, eli itse on periaatteessa vastuussa ihan kaikesta. Kukaan ei tule sanomaan, että tänään teet töitä tai et tee, tai mihin aikaan teet töitä ja mitä teet. Kaikki täytyy ikään kuin itse päättää ja pitää hallinnassa, ja se on välillä todella vaikeaa, selostaa Meresmaa kirjailijan vapaudesta. Myös siihen pitää tottua, että vapaa-aika tuntuu häipyvän eikä töissä ole välttämättä selkeää viikkorytmiä. Kirjoittaminen on vain yksi osa kirjailijan työtä. Työhön kuuluu esimerkiksi sihteerin paperitöitä, esiintymisiä, reissaamista, taustatöitä ja haastatteluja.  

– Sosiaalinen media vie nykyään tosi paljon aikaa, tuskailee Meresmaa. 

Meresmaa haluaa kirjoittaa kaikille. Hänen kirjojensa päähenkilöt ovat usein nuoria ja tarinat kasvutarinoita, joten ne luokitellaan nuortenkirjoiksi. Häneltä on myös pian ilmestymässä tarinoita lapsille. 

– Kun kirjoittaa lapsille ja nuorille, kirjoittaa myös aikuisille. Mielestäni aikuisten pitäisi lukea enemmän lasten ja nuorten kirjallisuutta ylipäätään, koska se on viisasta ja älykästä kirjallisuutta ja myös mielestäni maailman tärkeintä kirjallisuutta. Vanhempana muuttuu jotenkin vähän kyynisemmäksi ja vaikka edelleen on hienoja lukukokemuksia, ne eivät ole niin mullistavia kuin lapsena, Meresmaa miettii.  

Meresmaa kertoo kirjoittavansa eniten spekulatiivista fiktiota. Fantasia, steampunk ja viktoriaaninen kauhu puhuttelevat häntä. Hänen tapansa nähdä maailmaa on rikastettu fantasian elementeillä. 

Meresmaa on kirjoittanut kolmiosaisen säeromaanisarjan, Dodo (2020), Khimaira (2021) ja Kerberos (2022). Säeromaanit ovat lähinnä realistista kirjallisuutta mutta niihinkinMeresmaa ammentaa aineksia mytologiasta. Alun perin Meresmaan ei ollut tarkoitus kirjottaa säeromaania. Hän kirjoitti antologiaan yhden novellin, jossa esiintyi säeromaaninkeskeiset hahmot Iina, Sara ja Tuukka.  

– Kun kirjoitin novellia, ajattelin, että hitsi tästä lähtisi tosi kiva nuortenromaani, Meresmaa kuvailee Dodo-romaanin syntyä. 

 – Kirjoitin siitä juoniselostuksen, mutta kun yritin kirjoittaa sitä proosana, Iinan ääni aina kuoli eikä toiminut yhtään pidemmässä muodossa. Luettuani Sarah Crossanin Yksi-säeromaanin tajusin, että näin se pitää kirjoittaa. Kun aloin kirjoittaa, tuntui kuin pato olisi auennut, Meresmaa kertoo, miten päätyi kirjoittamaan säeromaaneja. Dodon suosio oli Meresmaalle suuri yllätys.  

– Dodo ilmestyi koronavuonna eli kaikki tapahtumat, julkkarit jne. peruuntuivat tai siirtyivät, mutta se vaan räjähti somessa, Instagramissa ja Goodreadsissa, ja alkoi saada lukijoita,Meresmaa iloitsee. Säeromaani oli ehdolla Topelius-palkinnon saajaksi ja voitti Kuopus 2020 –palkinnon. Topelius-palkinnon jakaa Suomen Nuorisokirjailijat ry. Ja Kuopus-palkintoon kirjabloggaajien äänestämä palkinto lasten- tai nuortenkirjalle.  

Meresmaa uskoo nykyään elävänsä luovuutta. Häntä inspiroi samaan aikaan kaikki ja ei mikään. 

– Saattaa olla, että saan näyn jostain tai kuulen äänen tai tarinan kertojan puhetta, Meresmaa kertoo. 

– Olen kirjailijana monipuolinen ja utelias. Tykkään oppia uusia asioita ja taitoja ja kokeilla erilaisia lajeja ja pystyn kirjoittamaan pitkää eeppistä proosaa. Pystyn kirjoittamaan runoja, säkeitä, selkoa. Haluan, että minulla on kaikki lajit hallussa, kertoo Meresmaa. 

– Minun urallani on enemmän henkilökohtaisia voittoja, kuten Mifonki-sarjan viimeinen osa, jota kirjoitin ihan järkyttävissä olosuhteissa, mutta se ei näy kirjasta. Silloin oli yksityiselämän puolella paineita mutta myös se, että saisin sen aikataulussa kustantamoon. Siitä tuli omasta mielestäni sarjan paras osa, Meresmaa kertoo Mifonki-sarjasta. 

 – Omista kirjoista löytyy omalla tavalla rakkaita kirjoja, joiden tekoprosessi on ollut jotenkin tosi voimallinen, kuten Naakkamestari.  

Meresmaa kertoo lukevansa laajasti, niin kuin nuorenakin. Hän pitää fantasiakirjoista, mutta lukee paljon muutakin romanttisesta viihteestä dekkareihin, klassikoihin ja sarjakuviin. 

– Minun mielestäni on ihan ok, ettei kaikista tule lukijoita. Eihän koskaan ole ollut semmoista tilannetta, että kaikki olisivat ihan tosi innokkaita lukemaan. Kaikille kirjat eivät vaan tarjoa sitä mitä toisille. Minusta olisi kuitenkin hyvä huomioida se, että jos lukee vähän, tulee tulevaisuudessakin lukemaan vähän. Lukeminen on vähän kuin lihas ja sitä pitää harjoitella. Kyky keskittyä on sellainen, mikä on nykymaailmassa kaikille vaikeaa – etenkin jos lapsena ja nuorena ei ole tilaisuutta oppia sitä taitoa, Meresmaa kertoo ajatuksiaan lukemisesta. 

 – Lukeminen on sellainen taito, mitä ei ole millään muulla eläimellä maapallolla, eikä mikään muu viestinnän muoto pysty sitä korvaamaan. Muistaakseni tutkimuksissa on todettu, että aivoissa aktivoituvat lukiessa aivan eri osat, kuin minkään muun yhteistyön seurauksena. Lukeminen ja ajattelu ovat yhteydessä toisiinsa: ei voi kirjoittaa, ellei ajattele ja kun luetaan, luetaan toisen ihmisen ajatuksia. Jos ei pysty kirjoittamaan ajatuksiaan selkeästi tai ei voi kommunikoida tekstin kautta selkeästi muiden kanssa, valta on muilla, Meresmaa jatkaa lukemisen tärkeydestä. 

– Kirjoittaminen on itsetuntemuksen väline. Sillä on helppo purkaa tuntemuksia. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat ajattelun ja elämässä pärjäämisen ydintaitoja, Meresmaa kiteyttää.