Satu Leisko: ”Jos lukemista on vaikea aloittaa, selkokirja on hyvä keino päästä alkuun.”

Tämän vuoden Lukuviikon teema “lukemaan oppiminen” juhlistaa lukutaitoa ja sen elinikäistä kehitystä. Lukemaan oppii vain lukemalla ja siksi onkin tärkeää uskaltaa tarttua erilaisiin kirjoihin, jotta taito kehittyy ja löytää itselleen mieluisia tekstejä. Lukufiiliksen haastattelussa Lukuviikon selkokielisen novellin kirjoittanut kirjailija ja selkokirjailija Satu Leisko kertoo, miten selkokirjallisuus tukee lukutaitoa ja innostaa lukemaan.

Mitä on selkokirjallisuus? Kenelle se on suunnattu?

Selkokirjallisuus tarkoittaa kirjoja, jotka on kirjoitettu mahdollisimman helpolla kielellä. Selkokirjoja on olemassa sekä suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja että selkomukautuksia. Selkomukautus on selkokielinen versio jostakin yleiskielisestä kirjasta. Suoraan selkokielelle kirjoitettu kirja on oma itsenäinen alkuperäisteos.
Selkokirjoja voivat lukea kaikki ihmiset. Selkokirjat ovat kuitenkin erityisen tärkeitä niille ihmisille, joiden on vaikeaa lukea tavallisia kirjoja. Tähän voi olla monta erilaista syytä, esimerkiksi lukivaikeus, ADHD, kehitysvamma, muistisairaus tai se, että vasta opettelee suomen kieltä, eikä vielä tunne kovin paljon sanoja suomeksi. Lisäksi selkokirjat ovat kivoja nopeita lukukokemuksia silloin, jos muuten vain on vaikea keskittyä tai ei jaksa tai ehdi lukea kokonaista pitkää romaania.

Miten kiinnostuit kirjallisuudesta ja selkokirjallisuudesta?

Halusin kirjoittaa omaa luovaa tekstiä, joten menin opiskelemaan kirjoittamista vuonna 2010. Samaan aikaan olin töissä opettajana ja opetin suomen kieltä aikuisille maahanmuuttajille. Heille oli paljon hyötyä selkokielestä ja selkokirjoista. Ne opiskelijat, jotka innostuivat lukemaan selkokirjoja kotona, oppivat suomea tehokkaammin kuin ne, jotka eivät lukeneet kirjoja. Samoihin aikoihin näin ilmoituksen kirjoituskilpailusta, jossa etsittiin selkokielisen kirjan käsikirjoitusta. Koska itse opiskelin kirjoittamista, päätin kokeilla kirjoittaa sellaisen kirjan. Tästä käsikirjoituksesta tuli ensimmäinen kirjani Unohtunut maa. Se on selkokielinen fantasiakirja lapsille ja nuorille.

Miten selkokielellä kirjoittaminen eroaa yleiskielellä kirjoittamisesta? Mitä pitää ottaa huomioon?

Selkokielellä kirjoittaessa täytyy koko ajan muistaa miettiä, miten tekstistä tulee tarpeeksi helppoa ja miten se toimii selkokieltä tarvitseville lukijoille. Sen jälkeen voi vapaasti käyttää mielikuvitusta ja keksiä tarinaan kaikkea mielenkiintoista, hauskaa ja jännittävää lukijoille. Kun kirjailija kirjoittaa yleiskielellä, järjestys menee yleensä eri päin: Hän käyttää mielikuvitustaan ja keksii tarinaan kaikkea mielenkiintoista, hauskaa ja jännittävää. Vasta sen jälkeen hän miettii, millä tavalla hänen kannattaa kirjoittaa nämä asiat, jotta lukijan on mukava lukea tekstiä.

Onko selkokirjallisuus vaikuttanut siihen, miten lähestyt perinteistä kirjallisuutta?

Varmasti on vaikuttanut monin eri tavoin, mutta minulle tärkeimmät pohdinnat liittyvät lukijaan. Olen miettinyt paljon sitä, miten teksti voisi olla lukijaystävällistä, riippumatta siitä, onko se selkokielistä vai ei. Minusta on monella tavalla hyödyllistä tietää, millaisia erilaisia lukijoita on olemassa, millaisia tarinoita he toivovat ja millaista kieltä tai tekstiä he tarvitsevat.

Millainen rooli selkokirjallisuudella on lukutaidon ja lukuinnon vahvistamisessa?

Selkokirjoilla on tässä iso merkitys! Vahva lukutaito kehittyy vain sillä tavalla, että ihminen lukee paljon kirjoja ja monenlaisia erilaisia kirjoja ja tarinoita. Vain harvoin riittää, että lukee pelkästään yhdenlaista tekstiä. Jos lukemista on vaikea aloittaa, selkokirja on hyvä keino päästä alkuun. Samoin jos kokeilee lukea erilaisia kirjoja kuin yleensä tai eri aiheesta kuin yleensä, selkokirjalla on helppo kokeilla. Selkokirjan lukee usein nopeammin kuin yleiskielisen kirjan. On palkitsevaa huomata, että onkin yhtäkkiä lukenut kokonaisen kirjan itse. Kun sitten on lukenut selkokirjan, voi tutustua joko seuraavaan, vähän erilaiseen selkokirjaan ja etsiä sellaisia aiheita, jotka
tuntuvat kiinnostavilta, tai kokeilla yleiskielistä kirjaa.

Mitä toivot, että lukijat saisivat irti lukuviikon novellistasi?

Toivottavasti novellistani löytyisi lukijoille jotakin tuttua ja myös jotakin sellaista, jota voi hetkeksi jäädä pohtimaan. Tekstin tulkitsemista ja oikeita tai vääriä vastauksia voi aina opetella koulussa, mutta sitä, miltä tarina tuntuu lukijassa, ei voi opiskella missään. Kaikilla on se taito valmiiksi, sen löytää vain lukemalla erilaisia tekstejä ja tarinoita, eikä siihen ole oikeita tai vääriä vastauksia. Jos yksi teksti ei tunnu hauskalta, etsi seuraava. Jos teksti taas tuntuu jotenkin mielenkiintoiselta, mieti itseksesi, mikä siinä oli kiinnostavaa. Voit jutella siitä kaverin kanssa, jos haluat, mutta ei ole pakko. Tärkeintä on itse päättää, millainen lukukokemus on merkityksellinen ja miksi.

Lukuviikon novelli Isäni ja isäni

Kirjoittaja kuuluu Lukufiiliksen toimituskuntaan.