Nuori Aleksis -palkinnon vuonna 2017 voittanut Hanna Kauppinen kertoo itsestään lukijana ja kirjoittajana

Nuori Aleksis -palkinnot pokannut, itsekin nuori esikoiskirjailija Hanna Kauppinen kerto, että parasta lukemisessa on yksinolo, rauhoittuminen ja uudet näkökulmat. Erityisen elämyksellinen lukukokemus hänelle oli Victor Hugon lukeminen Notre Damen kupeessa.

Kerrotko hieman itsestäsi?

Olen Hanna Kauppinen, rovaniemeläinen keväällä lukiosta valmistunut esikoiskirjailija. ”Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut” (Myllylahti 2016) kertoo Milasta, joka etsii täydellistä kirjaa ja löytää kirjakaupan.

Onneksi olkoon! Voitit juuri Nuori Aleksis -palkinnon, joka on merkittävä ja tärkeä nuorten valitsema palkinto. Miltä palkituksi tuleminen tuntui?

Kiitos paljon! Olin jo todella ylpeä, kun kuulin päässeeni viiden parhaan joukkoon. Olin itse mukana loppuraadissa vuonna 2015, ja meidän raatimme antoi palkinnon Tommi Kinnuselle. Hän oli myös tämän vuoden finalisteissa. En ollut kovin toiveikas, mutta yllätyin iloisesti.

Mikä oli alkusysäys teoksesi kirjoittamiselle?

Kirjoitin ”Kirjan, jota kukaan ei koskaan lukenut” marraskuussa 2014 osana NaNoWriMoa (National Novel Writing Month). Ennen aloittamistani suunnittelin pari ensimmäistä kohtausta ja lopun, johon en lopulta päätynyt. Edellistä romaanikässäriäni olin kirjoittanut kuusi vuotta, joten halusin sen valmistuttua kokeilla erilaista, vähän nopeampaa kirjoitustapaa.

Minkälainen kirjoitusprosessi oli? Kuinka kauan kirjaa teit?

Pääsin tarinaan sisälle hyvin nopeasti, joten itse kirjoittaminen oli pääosin luontevaa. Kirjoitin raakaversion tosiaan kuukaudessa ja aloin editoida sitä uudenvuoden jälkeen. Lähetin käsiksen kustantamoille maaliskuussa, ja sain Myllylahdelta soiton kaksi kuukautta myöhemmin. Muokkasin tekstiä kesän ja syksyn ja tein oikoluvun joulukuussa 2015. Kirja ilmestyi helmikuussa 2016 aika pian sen jälkeen, kun täytin 18.

Onko sinulla uusi kirja tai muuta mielenkiintoista työn alla?

Pari keskeneräistä projektia on, mutta mikään ei ole vielä niin pitkällä, että uskaltaisin kertoa enempää.

Mihin teoksessasi erityisesti keskityit? Teostasi on muun muassa kehuttu siitä, että ”siinä oli koukuttava tunnelma” (Nuori Aleksis -raadin yksi perusteluista).

Olen aina yrittänyt kirjoittaa niin hyvää tekstiä kuin kulloinkin osaan, joten todennäköisesti keskityin siihen. Editoidessa käytin eniten aikaa hahmojen paranteluun, joten se ei tainnut olla ainakaan tärkein asia mielessäni ensimmäistä versiota kirjoittaessani.

Neuvosi nuorille kirjoittajille, jotka haaveilevat ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta?

Vaikka haaveilu on kivaa, koeta keskittää energia ja aika itse kirjoittamiseen. Koulun ja töiden kanssa pitää vähän aikatauluttaa, mutta varsinkin jos kirjoittaminen on voimavara, siihen priorisoiminen kannattaa.

Minkälainen lukija olet?

Yritän lukea noin sata kirjaa vuodessa, joskin tänä vuonna näyttää uhkaavasti siltä, että summa jää jonnekin kahdeksankymmenen kiepeille. Olen lukijana melko kaikkiruokainen. Pidän hyvin kirjoitetuista kirjoista riippumatta mitä genreä ne edustavat.

Mikä lukemisessa on parasta?

Yksinolo, rauhoittuminen, uudet näkökulmat.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?

Samastumista tärkeämpää hahmoissa on ymmärrettävyys. Luen mieluummin täysin erilaisista ihmisistä kuin itse olen, kunhan heidät on kirjoitettu toimimaan loogisesti.
En koe yleisesti samaistuvani kovin usein, joten en osaa nimetä ketään tähän kysymykseen.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?

Walter Moersin ”Uinuvien kirjojen kaupunki”. En tiedä miten tulisin toimeen lohikäärmeiden kanssa, mutta ainakin löytyisi luettavaa.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?

Olen aina vastannut näihin kysymyksiin Carlos Ruiz Zafónin ”Enkelipelin”, joten sanon vaihteeksi Cornelia Funken ”Rosvoruhtinaan”.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?

Kävin kesällä reilaamassa kavereideni kanssa. Oli aika hienoa lukea Victor Hugon ”Kurjia” Notre Damen takana puistonpenkillä, varsinkin kun muutama päivä sen jälkeen kävimme Lontoossa katsomassa Les Misérablesin.

Mikä on paras aika (ja paikka) lukea ja kirjoittaa?

Kirjoitan parhaiten öisin, mutta olen viime aikoina alkanut käydä kaverini kanssa kahviloissa tai kirjastossa kirjoittamassa pari tuntia viikossa. Se ei välttämättä ole yhtä tuotteliasta kuin eristäytyneenä muusta maailmasta, mutta tärkeintä on, että sanoja kertyy edes jonkin verran.

Lukeminen ei ole niin sidonnaista paikkaan, sillä kirjat eivät tarvitse pistoketta seinästä. Kotona tykkään käpertyä sohvalle, mutta jos tiedän lähteväni julkiselle paikalle ja joutuvani odottamaan jotain, otan yleensä pokkarin mukaan. Ja jos unohdan, kännykässäni on pari e-kirjasovellusta.

Lukeminen on…

… toinen parhaista ajankäyttötavoista kirjoittamisen ohella.