Oliver Lovrenski kirjoitti menestyksekkään esikoisteoksen 19-vuotiaana

Norjalainen Oliver Lovrenski kirjoitti esikoisteoksensa Silloin ennen (suom. Onerva Kuusi, Gummerus 2025) 19-vuotiaana. Kirja on Suomessakin bestsellerinä ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle. Lovrenski avaa ajatuksiaan esikoiskirjastaan ja kirjoittamisesta ylipäätänsä Lukufiiliksen haastattelussa.  

Miltä kirjan vastaanotto on tuntunut? 

”Kirjasta tuli Norjassa todella iso juttu, se on siistiä. Olen kiertänyt ehkä seitsemässä tai kahdeksassa maassa, ja on ollut upeaa tavata lukijoita. Ihmiset ovat lukeneet kirjani ja pitäneet siitä. Se tuntuu oudolta ja vähän epätodelliselta – ei tunnu siltä, että se olisi kirjani. Teoksen vastaanottoa on vaikea ymmärtää. Olen silti tosi kiitollinen. En oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella – jatkan vain eteenpäin. Välillä on sellainen fiilis, että okei, nyt ollaan Suomessa, nyt Italiassa. En pysy itse aina menossa mukana.” 

Silloin ennen on esikoiskirjasi. Mikä sai sinut alun perin  kirjoittamaan sen? 

”Kasvoin Oslossa, osittain aika rajussa ympäristössä. Kamppailin itse ja näin, miten vaikeaa monella muullakin oli. Ne vuodet jättivät minuun jälkensä, ja halusin löytää tavan käsitellä niitä ja ikuistaa ne. Kirjoittaminen on minulle tapa prosessoida tapahtumia ja ymmärtää niitä. Kirjani ei ole kuitenkaan elämäkerta, vaan fiktiota, mutta sen juuret ovat omissa kokemuksissani. Halusin myös tuoda nämä tarinat yhteiskunnan tietoisuuten – ja rehellisesti sanottuna, halusin menestyä, tulla joksikin ja ansaita rahaa.” 

Millainen kirjoitusprosessi oli? 

”Kirjan kirjoittaminen kesti noin kaksi vuotta, tosin pidin myös paljon taukoja. Tein kolme luonnosta eri tyyleillä ja kielillä, ja tämä kolmas (viimeinen) versio syntyi kuudessa kuukaudessa. Prosessi oli kaoottinen ja turhauttava – tuntui ettei mikään toimi, kunnes yllättäen jokin alkoikin toimia. Kirja julkaistiin 18 kuukautta sitten, ja sen jälkeen olen kirjoittanut 2000–2500 sivua, mutta niistä ei ole muodostunut uutta kirjaa. Se vaatii vaan paljon toistoa. Tiedän kuitenkin, että lopulta löydän jotain, mikä toimii. Kirjailijana oleminen on samaan aikaan hauskaa ja raivostuttavaa, koska mistään ei ole takeita. Silti nautin siitä, ja olen valtavan onnekas, että voin tehdä tätä työkseni. En tiedä, mitä muuta tekisin.” 

Mikä oli parasta kirjaa kirjoittaessa? 

”Parasta oli ehkä se, että sain unelmoida tulevasta – millaista olisi, kun kirja joskus julkaistaan. Ennen kuin kirja on julkaistu, kukaan ei ole vielä lukenut sitä, ja se on vain minun.  

Miltä tuntui kirjoittaa omakohtaista tarinaa?  

”Uskon, että se auttoi prosessoimaan asioita. Mutta onhan se myös hämmentävää – ottaa jotain hyvin henkilökohtaista, muuttaa se fiktioksi ja sitten kiertää maailmaa puhumassa siitä, ja samalla omasta elämästään.” 

Käytät kirjassa eri kieliä – vaikuttiko se kääntämisprosessiin? 

”Varmasti se teki siitä haastavamman. Olen aina ajatellut, että hyvä kääntäjä löytää keinon tehdä hyvän käännöksen tästä kirjasta. Monessa maassa minulle onkin sanottu, että käännös on hyvä ja säilyttää alkuperäisen hengen. Kirjaa ei voi kääntää sanatarkasti vaan täytyy tulkita, jotta saa huumorin ja sanaleikit toimimaan uudella kielellä.” 

Haluatko välittää kirjalla jonkin viestin? 

”En varsinaisesti. Pohdin kirjoittaessani, miten kuvata esimerkiksi epäoikeudenmukaisuutta, jota jotkut kirjan pojista kokevat. Päädyin siihen, että jos asia on tarpeeksi kipeä tai epäreilu, sitä ei tarvitse sanoa ääneen – riittää, että kertoo tarinan ja se puhuu puolestaan. En halunnut kirjasta agendaa tai viestiä järjestelmälle, koska mielestäni se heikentää romaanin kirjallista arvoa. Halusin kertoa tarinan niin rehellisesti ja aidosti kuin mahdollista, ja antaa lukijan tulkita itse.” 

Onko sinulla vinkkejä nuorille, jotka haluaisivat kirjoittaa kirjan? 

”Työskentele. Se on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Kirjan julkaisun jälkeen olen kirjoittanut tuhansia sivuja ja ehkä neljä ensimmäistä luonnosta, neljä kirjaa. Ne eivät kuitenkaan ole olleet riittävän hyviä, joten olen hylännyt ne. Mutta uskon, että jos tekee töitä tarpeeksi kauan, syntyy jotain hyvää. Sama kuin pianonsoitossa – jos harjoittelee tarpeeksi, oppii soittamaan hyvin. Jos haluat kirjoittaa kirjan, älä odota inspiraatiota. Luo rutiini: kirjoita vaikka yksi tai kaksi sivua päivässä, mikä vaan tavoitteesi on, ja pidä siitä kiinni. Lue paljon, sillä jos haluat hyväksi kirjoittajaksi, sinun pitää myös lukea.  Jos pystyt olemaan rehellinen, eikä se tarkoita, että sinun tarvitsisi kirjoittaa itsestäsi, ja uppoutumaan aiheeseesi, ei ole kuin ajan kysymys, että kirjoitat jotain oikeasti hyvää.” 

Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimituskuntalainen. Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.