Penissaippuaa ja hämäriä kirjaimia: YA-kirjallisuus Suomessa ja maailmalla

Kuva: Janne Luotola

YA eli Young Adult -kirjallisuus on yhä monelle vieras juttu. Miksi edes sanoa nuorten aikuisten kirjallisuus, kun meillä Suomessa on jo vuosikymmeniä käytetty tutumpaa sanaa nuortenkirjallisuus?

Kun olin itse teini, nuortenkirjat tuntuivat enimmäkseen saarnaavilta kuvauksilta huumeista ja syömishäiriöistä. Fantasiaa saadakseni minun oli yleensä mentävä lasten- ja aikuisten osastoille, eikä sielläkään tilanne ollut hääppöinen. Pohjoismaiset kirjat olivat minusta erityisen ankeita ja päädyinkin yliopistoon lukemaan ulkomaista kirjallisuutta. Valmistuttuani ryhdyin uudelleen kirjastohommissa lukemaan uusia kotimaisia nuortenkirjoja ja yllätyin: nehän olivat raikkaita, hauskoja ja jännittäviä, eikä yliluonnollista tosiaankaan tarvinnut kauan hakea. Mitä oikein oli tapahtunut ja mitä tarkoitti uusi kirjainyhdistelmä YA, jota näkyi vähän väliä?

Hypätäänpä katsomaan YA-kirjallisuuden historiaa englanninkielisen maailman puolelta. Alun perin teini-ikää ei ollenkaan mielletty omaksi ikäkaudekseen, vaan lapsista tuli vain pieniä aikuisia ja sitten oikeita aikuisia. Teini-ikä ja teinikulttuuri alkoivat joskus 1950-luvulla olla oma ilmiönsä, mutta vasta 1960-luvulla syntyi varsinainen nuortenkirjallisuus. Rohkeampia aiheita, kuten huumeita ja seksiä, uskallettiin viimein käsitellä ja trendi levisi myös pohjoismaihin.

2000-luvulla Harry Potterien ja Nälkäpelin myötä YA-kirjat alkoivat kiinnostaa myös aikuisia. YA alettiin ajatella myös parikymppisten ja aikuisten kirjallisuudeksi, ei vain alle täysi-ikäisten. Ulkomaiset YA-trendit, kuten dystopia ja yliluonnollinen romantiikka, rantautuivat myös Suomeen. Hiljalleen kirjainyhdistelmää YA näkyi myös Suomessa ja sellaiset kirjailijat kuten Elina Rouhiainen ja Elina Pitkäkangas avoimesti julistivat tuotantonsa YA-kirjallisuudeksi.

YA-kirjallisuus ei tarkoita Suomessa ihan samaa kuin ulkomailla, eikä se myöskään ole aivan sama asia kuin nuortenkirjallisuus. Nuortenkirjallisuus voi Suomessa vaikkapa eri kirjastoissa tarkoittaa 8-12 -vuotiaiden kirjallisuutta (mille ikäryhmälle englanniksi on erikseen sana middle grade books) tai 12-18 -vuotiaiden kirjallisuutta tai jotakin siltä väliltä. YA-kirjallisuus ei kata sisällään varhaisnuoria, vaan tarkoittaa yläkoululaisille ja sitä vanhemmille sopivia kirjoja, jotka sopivat myös aikuisempaan makuun.

Suomalaisessa kentässä YA merkitsee myös usein kansainvälisen mallin mukaan vetävää kerrontaa, raikasta suhdetta ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin kuten LBTQIA-oikeuksiin, Black Lives Matter -liikkeeseen ja feminismiin. Aluksi YA:ksi miellettiin Nälkäpelin ja Twilightin mallin mukaan enemmän fantasia ja scifi kuin realistiset kirjat, mutta esimerkiksi John Greenin kirjat, DIMILY ja To All the Boys I`ve Loved Before ovat täälläkin saaneet YA-fanit tunnustamaan, että YA:n alle mahtuvat kaikki eri genret. Kotimaisista kirjoista silti herkimmin YA:na markkinoidaan fantasiaa, scifiä ja dekkareita kuin realismia tai romantiikkaa.

Kotimainen YA on viime vuosina porskuttanut hyvin. YA-kirjallisuuteen keskittyvä Hel YA!-tapahtuma on järjestetty nyt kaksi kertaa. YA-kirjailijoita vaikuttaa maassa kunnioitettava joukko, johon kuuluvat esimerkiksi sellaiset nimet kuin Magdalena Hai, Salla Simukka, Siiri Enoranta, Anniina Mikama, J.S. Meresmaa, Elina Rouhiainen, Nonna Wasiljeff, Briitta Hepo-oja, Anders Wacklin ja Aki Parhamaa.

Suomalainen YA erottuu joukosta

Miten sitten angloamerikkalainen ja kotimainen YA-kenttä nykyään eroavat toisistaan? Englanninkielisessä YA:ssa aikuislukijoiden suuri määrä on jo ongelma ja jotkut pelkäävät aikuisten vinouttavan YA:n ja syrjäyttävän oikeat nuoret. Kotimaassa tällaista ongelmaa ei ole: Suomessa YA:ta lukevia nuoria aikuisia on jo jonkin verran, mutta enin osa aikuisista ei ole koko sanaa kuullutkaan.

Ulkomailla myös YA:n fanikulttuuri on aivan toisella tasolla: esimerkiksi Sarah J. Maasin hahmoista on myyty fanituotteina hahmojen penisten muotoisia saippuoita ja rohkeita fanifiktio-tarinoita. YA-tapahtumissa tähtien nimmareita jonotetaan innolla. Suomessa YA-kirjailija voi enimmäkseen kulkea kauppareissunsa rauhassa kenenkään tunnistamatta ja ilmestymättä mankumaan nimmaria.

Suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa on suhtauduttu seksin kuvaukseen paljon rennommin kuin Amerikassa, joten kotimainen YA on usein ulkomaista rohkeampaa. Englanninkielisessä somessa voidaan mietiskellä, onko mikään seksuaalinen YA-kirjassa ok, kun taas alastomuus ja seksi eivät ole suomalaisille ongelma. Siksi ulkomaiset kirjat, jotka meillä olisivat olleet YA:ta, saattavat Amerikassa mennä aikuisten puolelle.

Some on YA-fandomissa tärkeä kanava. Bookstagram eli Instagramin kirjafaniyhteisö, blogit ja YouTube ovat YA-faneille paikkoja päästä puhumaan kirjoista, joita muut tutut eivät välttämättä lue. Valitettavasti booktube, eli kirjatube on englanninkielisenä paljon vilkkaampi, mutta suomenkielisiä kanavia on onneksi viime vuosina ilmestynyt kuvioihin. Minä ja kirjailija Elina Pitkäkangas perustimme yli vuosi sitten For YA -nimisen YouTube -kanavan, koska halusimme lisätä YA-kirjakeskustelua ja olemme molemmat sekä YA:n faneja että kirjoittajia. Kanavalla haastattelemme YA-kirjailijoita, annamme kirjoitusvinkkejä ja vinkkaamme YA-kirjoja.

Tärkeä rooli YA:n suosion leviämisessä on myös elokuva- ja tv-sarja-adaptaatioilla. Harry Potterien, Twilightin ja Nälkäpelin elokuvaversioiden jättimenestyksen jälkeen monia muita YA-kirjoja on siirretty suurille valkokankaille. Nyt osan näistä flopattua YA-leffojen vuo on hiljentynyt, mutta sen sijaan suoratoistopalvelut kuten Netflix ovat alkaneet ahkerammin tuottaa elokuvia ja sarjoja YA-kirjoista. Onneksi siis YA-adaptaatioiden loppumista ei tarvitse pelätä, vaikka ne ovatkin nyt siirtyneet modernimmalle alustalle. Kotimaisia YA-adaptaatioita ei ole vielä nähty, mutta muutama on tekeillä ja pidän sormia ristissä, että ne vielä toteutuvat.

Kotimaisesta YA:sta parhaiten ulkomaan markkinoilla ovat menestyneet Maria Turtschaninoffin, Salla Simukan ja Elina Rouhiaisen kirjat. Englanninkielistä YA:ta taas julkaistaan valtavasti, ja vain pieni osa siitä pääsee suomennetuksi. Tästä syystä suomalaiset YA-fanit usein lukevat sekä suomeksi että englanniksi. Kuitenkin suuri osa englanniksi julkaistavista YA-kirjoista on hyvin samankaltaisia keskenään, joten suomalaisella omaleimaisuudella voi myös erottautua positiivisesti joukosta. Suomalaisella YA:lla olisi muulle maailmalle vielä paljon annettavaa.

Kirjoittaja on kirjailija ja kirjavinkkari. Hän puhuu YA-kirjallisuudesta yhdessä kirjailija Elina Pitkäkankaan kanssa Youtube-kanavalla For YA.