“Lukemisessa on parasta oman maailman ja ajatusten laajentaminen, joskus myös kieli joka antaa uusia merkityksiä”, vastaa kirjailija ja Yle Draaman vastaava tuottaja Hyppe Salmi. Hän on kirjoittanut uusimman kirjansa Ilmatilaa yhdessä Kashmeera Lokugen kanssa, joka työskentelee digitaalisen sisällöntuotannon ja myyntityön parissa. Kashmeera on syntynyt Sri Lankassa ja muuttanut Suomeen 12-vuotiaana. Hän on samoilla linjoilla Hypen kanssa: “Lukiessa tarinaa lukee sen omalla äänellään. Saa luoda mielessään kuvat tapahtumille. Lukeminen auttaa myös löytämään uusia sanoja, fraaseja ja tapoja ilmaista itseään.”
Salmi ja Lokuge esiintyvät LANU!-kirjallisuusfestivaalilla to 5.5. klo 19.35
Hyppe ja Kashmeera tutustuivat anonyymin tilin kautta Instagramissa. Hyppe oli nähnyt siellä Kashmeeran tekemiä humoristisia ja omaperäisiä postauksia, josta seurasi Hypen yhteydenotto DM:n kautta. Häntä kiinnosti saada tietää, kuka on postauksien takana ja onko postaaja ehkä hänen tuleva Yle-työkaverinsa. Kashmeera tekikin tuolloin projektiluontoisena Ylen @areena.stories -tilille sisältöä.
“Tein Ylelle töitä jonkin aikaa. Työ oli lyhyt ja projektimainen, ja sen päätyttyä Hyppe ehdotti, että pitäisi saada jotain suurempaa aikaiseksi tavallani, jolla kirjoitin ja ehdotti kirjan kirjoittamista. Heti ensimmäisestä tapaamisesta asti Hypen kanssa vuorovaikutus oli luontevaa ja helppoa”, Kashmeera kuvailee.
“Kirja syntyi prosessina. Hyppe ehdotti, että kirjoita tästä tunteesta tai tilanteesta lisää tai ‘Kashmeeramaisemmin’. Vasta kirjaprojektin loppuvaiheessa keksimme päähenkilön Shehanin”, Kashmeera kertoo.
“Kashmeera on mahtava tarinankertoja, joka saa omat arkipäiväiset tapahtumansa kuulostamaan dramaattisilta. Pyysin siksi häntä ensin kirjoittamaan mitä mieleen juolahtaa, mitä hän miettii bussissa tai miltä herääminen maanantaiaamuun tuntuu. Etsiskelin sitten sieltä nousevia teemoja ja pyysin Miraa kirjoittamaan tietyistä aiheista, kuten lapsuudesta tai ensimmäisistä koulupäivistä Suomessa. Kokosin kaikista näistä ideoita, lauseen pätkiä tai sanontoja, joiden pohjalta sitten kehittyi päähenkilö Shehani: hänen historiansa, persoonansa, elämänsä. Sen jälkeen mietimme, miten Shehani tähän reagoisi, mitä hän sanoisi? Ja hän heräsi henkiin”, Hyppe avaa kirjoitusprosessia.
Syntyi teos Ilmatilaa, jonka kirjoittamiseen meni pari vuotta. Kirja kertoo parikymppisen maahanmuuttajanaisen Shehanin arjen kautta, paitsi nuoren aikuisen elämästä 2020-luvun Suomessa, myös rakenteellisesta rasismista ja elämisestä kahden kulttuurin välissä.
Shehani, lempinimeltään Hani, kokee olevansa jumissa aspatyössä, yrittäen samalla valmistua koulusta. Hän ikävöi kotimaataan ja kokee yksinäisyyttä Suomessa. Hänellä on myös mielenterveysongelmia, ja hän kokee rasismia eri muodoissa ja kaipaa rakkautta.
Henkilöhahmoista ja heihin vaikuttaneista ihmisistä Hypellä ja Kashmeeralla on näkemyksensä:
“Uskon, että kaikki luovaa työtä tekevät poimivat vaikutteita ihmisistä ja tapahtumista ympärillään. Joku Shehanin kokemuksista saattaa olla lähellä omaani, mutta yhtälailla vaikutteita tulee omien ystävien kokemuksista, elokuvista, sarjoista, kirjoista – kaikesta, joka ruokkii mielikuvitusta”, Hyppe sanoo.
“Ketään ei ole kuitenkaan otettu tosielämästä ja laitettu kirjaan, vaan kaikki ovat syntyneet mielikuvituksemme tuloksena”, Kashmeera täydentää.
”Kashmeeran oikeassa elämässä käyttämä puhekieli on luonnollisesti täysin uniikkia ja mielestäni todella kiinnostavaa. Aivan sellaisenaan se ei kuitenkaan siirtynyt kirjan sivuille. On eri asia puhua puhekieltä kuin kirjoittaa sitä. On haastavaa pyrkiä samaan aikaan sekä säilyttämään puheen luonnollisuus että pitää kirjoitettu puhekieli sujuvana ja helppolukuisena. Tässä tapauksessa Shehanin käyttämän puhekielen ’oma kielioppi’ piti tehdä erikseen, koska se ei suoraan istunut mihinkään aiemmin kirjoitettuun murteeseen tai slangiin. Paljon mietin myös sitä, mikä on sopiva määrä finglishiä tai muita kieliä, jotta luettavuus ei muodostu raskaaksi. Pinnistely kannatti”, Hyppe paljastaa.
Kirjan kirjoittaminen oli ollut pitkä projekti ja toisinaan oli tuntunut, ettei maalia ole näkyvissä. Molemmat kirjoittajat ovat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen eivätkä tekisi mitään toisin. Alkuun Kashmeera oli kuitenkin huolissaan: “Mietin että oliko tämä tarpeeksi ‘wow’ ja oliko loppu liian laimea vai sopiva. Ajan ja palautteiden myötä, olen sitä mieltä, että kirja on perfecto juuri näin.”
Hypelle Ilmatilaa oli hänen kolmas kirjansa. Hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa tyttärensä Ronja Salmen kanssa, ja se kertoo kenttäratsastuksesta. Hän kirjoitti muutama vuosi sitten esikoisromaaninsa Aaltoja ja asiattomuuksia. Hän on lukenut paljon lapsena ja teininä, jolloin syntyikin ajatus, että vielä jonakin päivänä hän kirjoittaa oman kirjan.
Hyppe tunnistaa itsensä nopeaksi kirjoittajaksi. Hän kirjoittaa ensimmäiset versiot kritiikittömästi ja viilailee jälkeenpäin tekstejä sopiviksi. “Loppuvaiheessa olen huomattavasti tarkempi, saatan hioa jotain lausetta tai kappaletta lähes loputtomiin. Kunnes sitten tulee se vaihe, että teksti tuntuu valmiilta.”
Kashmeera ei ollut haaveillut kirjailijan urasta aiemmin. Hän oli kirjoittanut omien sanojensa mukaan vain itselle omaksi iloksi lyhyitä romaaneja, joita ystävät ovat saaneet lukea. Hän on haaveillut lyriikoiden kirjoittamisesta ja musiikin tekemisestä, joten kirjoittaminen sen sijaan on tainnut olla koko ajan läsnä hänen unelmissaan.
“Kirjoitan mieleeni tulleita ajatuksia ylös puhelimen muistiin tai paperille. Useimmiten idean saadessa ei ole koneen äärellä, ja silloin yrittää pitää päässä tiettyä tunnetta ja tarinaa, myöhemmin kirjoitan ne koneelle”, Kashmeera sanoo.
”Välillä turhaudun kirjoittaessa, jos mietin, voisiko tietystä asiasta kirjoittaa paremmin, runollisemmin tai hauskemmin.”
Joskus kirjat tekevät suuren vaikutuksen lukijaansa, niin myös Miralla ja Hypellä on omat kirjansa, jotka ovat vaikuttaneet heihin suuresti. Hyppe mielellään uppoaa hyvään kirjaan ja lukee sen yhdellä kerralla. Toisinaan hän tykkää myös säästää sivuja myöhemmäksi, kuten hyvien sarjojen kohdalla usein käy. Hyppe on lukenut teininä kaikki J.D. Salingerin kirjat ja hän kuvaileekin kyseisiä teoksia sanoin: kutkuttavia, syvästi inhimillisiä sekä riipaisevia.
“Annoin Kashmeeralle Saarikosken suomentaman Sieppari ruispellossa -kirjan, koska mielestäni hänen tavassaan kirjoittaa on jotain samaa.” Kashmeeraan kyseinen kirja tekikin suuren vaikutuksen.
“Se antaa tunteen, että kaiken kirjoitetun ei tarvitse olla ‘tylsää’. Kirja antoi minulle myös paljon lohtua elämäni vaikeassa tilanteessa ja vei ajatukset muualle.”
Molemmat kannustavat kirjoittamaan ja lukemaan, sillä: “kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja myös kirja syntyy kirjoittamalla. Lukeminen puolestaan ruokkii halua kirjoittaa, joten sitäkin suosittelen”, Hyppe sanoo.
“Olen aina sanonut ystävilleni, jotka ovat sanoneet, että haluavat kirjoittaa kirjan, että go for it! Ihan sama vaikka kuinka ‘’tönkkö’’ olet, kirjoittaminenkin on kuin kirjoittaisi biiseihin lyriikoita tai räppäämistä tai oikeastaan mitä vaan. Tekemällä tulee paremmaksi. Kannustaisin lukemaan enemmän ja kirjoittamaan kaiken ylös, varsinkin silloin kun on tietty tunne huipussaan. Silloin teksti tulee sydämestä, eivätkä pienetkään detailsit unohdu. Ja viimeiseksi: älä pelkää, vaikka et osaa täydellistä Suomea. Kuinka monella on ollut arvokasta kerrottavaa ja jättänyt sen kertomatta, koska ei ole osannut tiettyä kieltä? Älä anna pelkojen estää kirjoittamasta”, Kashmeera kannustaa.