Leena Lehtolaisen uusin teos Vihreän lohikäärmeen risteys on nuortenjännäri menetyksestä ja ystävyyden voimasta.
Leena Lehtolainen on ollut päätoiminen kirjailija jo 30 vuotta; hän on julkaissut ensimmäisen kirjansa vuonna 1976 ollessaan 12-vuotias. Hänen kaksi ensimmäistä teostaan olivat nuorille suunnattuja, mutta niiden jälkeen Lehtolainen on kirjoittanut pääsääntöisesti aikuisille. Hän kirjoittaa kaikenlaisia novelleja ja romaaneja, mutta huomattavasti eniten rikoskirjallisuutta. Lehtolainen on tullut erityisen tunnetuksi rikospoliisi Maria Kalliosta kertovasta kirjasarjastaan.
“Kun aloin kirjoittamaan ensimmäistä Maria Kallio -tarinaa Ensimmäinen murhani, minulla oli tarve kirjoittaa jotakin, joka ei liian suoraan liittyisi omaan elämääni. Olin lukenut paljon erityisesti siihen aikaan moderneja rikosromaaneja ja tajusin, että rikosromaaneissa voi käsitellä hyvinkin monimutkaisia sekä vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä.”
“Päinvastoin… Se on nimenomaan hyvin kiinnostavaa, kun saa yrittää ryömiä hyvin erilaisten ihmisten nahkoihin. Täytyy yrittää kuvitella, miltä tuntuisi olla esimerkiksi palkkamurhaajan tai rikosta etsivän poliisin asemassa. Kirjoittaminen on uteliaan ihmisen hommaa.”
“Aina tarvittaessa. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on antoisaa, sillä siitä saa sellaisia näkökulmia, joita ei itse tule ajatelleeksi. Esimerkiksi Viattomuuden loppua varten jututin henkilöä, joka oli tehnyt gradunsa vankilapappien toiminnasta. Oli mielenkiintoista tajuta, kuinka laaja vaitiolovelvollisuus vankilapapeilla on. Viime vuonna julkaistua kirjaa Ilvesvaara: Henkivartija 5 varten jututin turvatekniikan ja -kameroiden asiantuntijaa.”
“Ideoista ei kyllä ikinä ole pulaa. Vaikea sanoa, mistä ajatukset putkahtavat. Ne saattavat tulla joogamatolla, sienestämässä tai metsässä kävellessä. Yleensä juuri silloin, kun en aktiivisesti edes mieti asioita. Silloin ne täytyy kirjoittaa muistiin joko päiväkirjaan tai tietokoneelle. Monesti kuvataidenäyttelyt saattavat olla sellaisia, joissa ne taideteokset inspiroivat. Sinne on aina pakko ottaa päiväkirja mukaan.”
“Toinen päähenkilö on 15-vuotias Selma, jonka paras ystävätär Sennu on kuollut pari vuotta aikaisemmin leukemiaan. Sennun kuolema on tullut myös Maria Kallio -kirjoissa esille, sillä Sennun isä on Pekka Koivu eli Maria Kallion työkaveri. Selmalla ja Sennulla on ollut tapana tavata sähkökaappiin maalatun vihreän lohikäärmeen kuvan luona. Aina kun joku yrittää poistaa tai tuhria lohikäärmeen kuvan, joku maalaa sen uudelleen.
Eräänä iltana Selma tapaa kuvan luona pojan nimeltä Viggo ja käy ilmi, että Viggon veli Joel on maalannut lohikäärmeen kuvan ennen katoamistaan. Viggo ja Selma ystävystyvät ja alkavat selvittämään, kuka lohikäärmeen aina maalaa uudelleen. Selman sisarus Savu on puolestaan kiristetty mukaan merkkivaatteita ja -tuotteita ryöstelevään nuorisojengiin mukaan. Selma yrittää auttaa häntä pääsemään irti ja selvittämään, millä jengi kiristää Savua.”
“Seuraavaan kolmivuotissuunnitelmaan se ei ainakaan sisälly. Täytyy katsoa, mitä nuoret lukijat nyt sanovat uudesta teoksesta. Olenko minä 58-vuotias nainen yhtään onnistunut tavoittamaan sitä nuorten maailmaa ja heidän fiiliksiään? Se oli kyllä oikea uuden oppimisen prosessi palata nuortenkirjallisuuteen 40 vuoden jälkeen, joten tietyllä tavalla se voisi olla hyvin innostavaa.”
Leena Lehtolainen esiintyy Helsingin kirjamessuilla torstaina 27.10.2022.