Sarjakuvataiteilija Sami Makkonen: “Sarjakuva on yhden ihmisen elokuva”

Sami Makkonen on piirtänyt amerikkalaisille kustantajille sarjakuvia ammattimaisesti vuodesta 2008 lähtien. Hänen tunnetuimpia töitään ovat sarjakuvaromaanisarjat Hatter M. ja Deadworld. Makkonen tekee myös levyjen kansitaidetta. Makkonen voitti suomalaisen Sarjis –kilpailun vuonna 2007 sarjallaan Pelastus ja anteeksianto. Kalevalan sarjakuvasovitus on hänen suurtyönsä. Lukufiiliksen haastattelussa Makkonen avaa kuvittajan ihmeellistä maailmaa.

Miten päädyit tekemään sarjakuvia? Mitä olet opiskellut?

“Olen Savonlinnan taidelukion kasvatti. Myöhemmin taideopinnot jatkuivat Tarton yliopistossa, josta olen valmistunut taidemaalaus pääaineenani. Piirsin ensimmäiset sarjakuvani ennen kuin osasin edes kirjoittaa. Äitini auttoi puhekuplien kanssa. Alakoulun, silloisen ala-asteen aloitettuani Suomessa alkoi ilmestyä Hämähäkkimies, Hulk ja Ihmeneloset. Astuin pikkulähiön lumisilta kaduilta täysin uuteen maailmaan, jossa kaikki tuntui olevan mahdollista. 1980-luvulla ei ollut tarjolla Marvel –elokuvia, mutta mielikuvitus sai sarjakuvat elämään yhtä vahvasti.”

Miksi teet juuri sarjakuvia?

“Uskon edelleen sarjakuvan voimaan tarinan kerronnan välineenä. Se on jotain aivan uniikkia, ja siinä yhdistyy parhaimmillaan hyvä kuvataide, kirjallisuus ja elokuva(maisuus). Se on kaikkia näitä ja samalla täysin oma itsensä. Se on yhden ihmisen ”elokuva”, vastaan kaikesta aina puvustuksesta ja valaistuksesta kuvaamiseen ja ohjaamiseen, koko paletista. Teen toki paljon muutakin. Esimerkiksi levyjen kansitaidetta, ja viime aikoina taidetta Magic: The Gathering -pelisarjaan.”

Mistä saat ideoita tuotantoosi?

“Ideoita voi tulla käytännössä mistä tahansa, esimerkiksi lukemastani uutisartikkelista. Jokin asia vain tuntuu tärkeältä. Tämän jälkeen mielikuvitus saa vallan ja vien ajatusta hieman pidemmälle.”

Millainen kuvitusprosessi sinulla on?

“Aloitan kirjoittamalla käsikirjoituksesta ensimmäisen version aivan kuin kirjoittaisin sitä jollekulle toiselle. Sivu sivulta ja ruutu ruudulta. Alan kuitenkin jo samalla hahmotella kuvakäsikirjoitusta, jotta näen kuinka asiat todella toimivat sarjakuvana, ja yleensä tässä vaiheessa myös ideat monipuolistuvat ja koko tarina ottaa uusia suuntia. Yritän tehdä nämä vaiheet niin valmiiksi kuin pystyn, ennen kuin aloitan lopullisten sivujen piirtämisen ihan perinteisesti tussilla paperille. Värit ja tekstityksen hoidan yleensä koneella.”

Onko vaikeaa yhdistää taidetta ja kirjallisuutta?

 “Näiden kahden yhdistäminen on oikeastaan sarjakuvan lähtökohta. Jokainen tekijä vaan tekee sen omalla tavallaan. En koe sitä vaikeaksi tuhansien piirrettyjen sivujen jälkeen, mutta samalla koen edelleen, että on mielenkiintoista pohtia, mikä olisi paras tapa ja millaisia elementtejä yhdistämällä syntyisi paras kombinaatio. Se on prosessi, joka ei varmaan pääty ennen kuin se lopulta päättyy.”

Mitä kirjallisuus merkitsee sinulle?

“Kirjallisuus merkitsee minulle ihmisen älyllisyyttä ja kekseliäisyyttä ja oikeastaan aina lopulta jonkinlaista tutkimusta. Kysymysten asettamista ja vastauksien hakemista.”

Millaisia vinkkejä sinulla on nuorille kuvittajille?

“Kannattaa tutkia erilaista kuvitusta mahdollisimman laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomasti. Kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan testata ja leikkiä kaikilla uusilla välineillä, mitä ulottuvilla on. Niitä itselle omimpia välineitä ei voi löytää muuten kuin kokeilun kautta. Se mikä toimii jollakin toisella, ei välttämättä ole se, mitä olet tosiasiassa hakenut. Mutta kokeilemisen ohessa tekijä myös samalla kehittyy ja jossain kohtaa sitä huomaa oikeiden välineiden löytyneen, ja tyylinkin menneen kohti sitä vääjäämätöntä mihin sen pitikin mennä.”