Sini Helminen kirjoittaa aaveista ja pelkää niitä

Sini Helminen on suomalainen kirjailija. Hänen genrensä on fantasia ja kauhukirjallisuus, mutta hän on kirjoittanut myös arvosteluita ja kirjallisuusartikkeleita mm. Onnimanniin sekä Tyyris Tylleröön. Hän on myös kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten erikoiskirjastonhoitaja sekä kirjavinkkari. Hän on saanut nimensä sinipiioilta.

Kirjallisuuden lisäksi hän harrastaa musikaaliteatteria, lindy hoppia ja historiallisia tansseja.

Helmisen uusin teos Sysi sekoittaa urbaania fantasiaa, kauhua ja sateenkaariromantiikkaa.

Kuinka päädyit kirjoittamaan kauhua?

 “Pidän todella paljon esimerkiksi vampyyreistä, mutta totta puhuen olen todella arka kauhuelokuvien ja -kirjojen suhteen. Ehkä päädyin kirjoittamaan aaveista juuri siksi, että pelkään niitä. Minun on helpompi käsitellä kauhua mustalla huumorilla ja tekemällä itseäni pelottavasti asioista vähemmän kauhistuttavia. Minulla on kirjaimellisesti kotona tekopääkallo, jonka olen maalannut pinkillä glitterillä. Tämä kuvaa sitä, miten käsittelen Lujaverinen -trilogiassa raadollisia aiheita kuten kuolemaa ja hautaustoimiston arkea, mutta lisään tarinaan huumoria ja sateenkaarirakkautta pehmentämään kalmanhajuisempia puolia. Hurmeen päähenkilö Seela on huomattavasti minua rohkeampi. “

Miksi juuri kauhu?

 “Tunnen fantasian enemmän omaksi genrekseni. Kauhu on jotakin sellaista, mikä on salakavalasti hiipinyt luokseni, vaikka en ole sitä tavoitellut. Pelot ja kuolema ovat asioita, joita ei halua ajatella, mutta meidän on silti pakko elää niiden kanssa ja jokin niissä kiehtoo. Kuin ovi, jota ei pitäisi avata, mutta on aivan pakko katsoa, mitä sen takana on. “

Onko kauhun kirjoittaminen vaikeaa?

 “Kaikki kirjoittaminen on omalla tavallaan vaikeaa, mutta kauhun kirjoittamisessa on lisähaasteensa. Pitää uskaltaa tehdä taustatutkimusta inhottavista aiheista, kuten ruumiin hajoamisprosessista kuoleman jälkeen. Kirjoitin myös kerran aikuisille suunnatun kauhunovellin, jonka editoiminen oli vaikeaa, koska teksti oli sen verran ällöttävää. Pelokkaana ihmisenä musta huumori on kuitenkin minulle keino selättää pelottavat asiat.”

Mistä saat ideoita kirjoihin?

 “Sekä Lujaverinen -trilogiassa, Väkiveriset -sarjassa että Satalatvassa julkaistussa tarinassani Pohjan jahti minua inspiroi etenkin kotimainen kansanperinne, jonka pohjalta kehittelen omia ideoita. Ammennan myös kirjoista, leffoista ja sarjoista. Sekä ehkä joskus sivuhahmoksi saattaa livahtaa omasta elämästä vaikkapa joku vanha opettaja kouluajoilta…”

Oletko aina haaveillut kirjailijan urasta?

 “Jo alle kouluikäisenä kuuntelin äänikirjoja ennen kuin opin lukemaan ja piirtelin samalla kuvia kirjojen hahmoista. Ensimmäisenä päähäni pälkähti ajatus, että olisin halunnut kuvittajaksi, mutta viimeistään ekaluokkalaisena, kun opin kirjoittamaan, halusin mieluummin tehdä omia tarinoita. Askartelin omia kirjoja ompelemalla papereita yhteen ja piirsin myös kuvat. Menin kuvisluokalle ja sittemmin piirtäminen jäi, mutta kirjallisuudesta tuli minulle yhä tärkeämpää. “

Millainen olet itse lukijana?

 “Koska työskentelen lasten ja nuorten kirjavinkkarina kirjastossa, luen todella paljon lasten- ja nuortenkirjoja. Lempilajini ovat fantasia sekä YA eli nuorten aikuisten kirjat, joista myös tubetan For YA -youtubekanavalla. Kaipaan kuitenkin vaihtelua, joten luen myös historiallisia romaaneja, romantiikkaa, dekkareita, säeromaaneja ja klassikoita. Kauhusta suosikkini ovat ehdottomasti vampyyrikirjat.”

Mitä kirjallisuus merkitsee sinulle?

“Kirjallisuus on minulle intohimo, työtä ja vapaa-ajan huvia. Toiveeni on, että saisin lukijoille annettua edes murto-osan siitä, mitä kirjat antavat minulle: paikan itkeä, nauraa, rakastua ja levähtää niiden sivuilla ja rivien väleissä.”

Millaisia vinkkejä sinulla on aloitteleville kirjoittajille?

 “Saman on sanonut jo moni kirjailija, mutta totuus on, että kannattaa lukea paljon: sekä sellaisia kirjoja, jollaisia itse haluaisi kirjoittaa, että myös erilaisia lajityyppejä. Vaikka netistä löytyy paljon hyviä kirjoitusvinkkejä, lopulta kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla itse. Ja voidakseen edistyä kirjoittajana, pitää kestää myös omia virheitään ja olla valmis korjaamaan ja kehittymään.”

Lukeminen tai kirjoittaminen ei koskaan ole ajanhukkaa eikä minkään kirjan lukemisen ole syytä olla häpeä tai guilty pleasure.”