Sini Helmisen kirjoissa kotimainen mytologia ja nykyaika kohtaavat

Sini Helminen on kirjailija, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja sekä kirjanvikkari. Hän on kirjoittanut Väkiveriset -sarjan, jonka kolmas ja toisiksi viimeinen osa Veden vallassa ilmestyi tämän vuoden huhtikuussa. Kirjat yhdistävät mielenkiintoisella tavalla vanhaa suomalaista mytologiaa nykynuorten elämään. Veden vallassa kertoo kahdeksasluokkalaisesta koulukiusatusta Marista, joka saa tietää olevansa vedenneito, kun murrosiän alkaessa hänen kehonsa alkaa reagoida erikoisesti veden kanssa.

Suomalainen mytologian on tärkeä osa kirjojasi. Mistä idea tähän lähti ja vaatiko se paljon taustatyötä?

Suomalainen mytologia on aina ollut minulle läheinen aihe. Äitini mukaan nimekseni piti tulla Emma, mutta sitten kun synnyin, äiti katsoi minua kerran ja totesi, että näytin enemmän keijumaiselta sinipiialta. Kouluaikana tykkäsin kovasti kirjasta Haltijoitten mailla, maahisten majoissa, jossa kerrottiin luonnontiedeoppaan tyylillä keskellämme elävistä väkiolennoista: metsänneidoista, hiisistä, vuorelaisista ja vedenneidoista. Siitä sitten myöhemmin lähti inspiraatio Väkiveriset -sarjaan, jossa nuoret päähenkilöt saavat tietää olevansa kotimaisen mytologian olentojen sukua.

Sarjaa kirjoittaessa luin monia tietokirjoja kansanperinteestä, mutta olen myös muokannut ja modernisoinut mytologiaa. Siksi siis Väkiverisistä voi toisaalta löytää aitoja vanhoja loitsuja, mutta toisaalta taas hiiden hevonen voi naamioitua moottoripyöräksi ja vuorelaisten tunnelit sijaita Helsingin metrotunnelien alla.

Tähän mennessä kirjasi ovat olleet hyvin itsenäisiä, vaikka ne ovatkin samaa sarjaa. Onko väliä, missä järjestyksessä kirjat lukee?

Tähän asti ilmestyneet kolme Väkiveriset -kirjaa ovat kaikki itsenäisiä ja kertovat eri päähenkilöistä. Ensimmäinen kirja Kaarnan kätkössä kertoo hikarimaisesta abista Pinjasta, joka ihastuu salaperäiseen Virveen ja ajautuu vaaralliseen Hiitolaan. Toinen Kiven sisässä puolestaan kertoo Minecraft-nörtistä Pekosta, joka selvittää isoäitinsä murhaa. Kolmannessa osassa Veden vallassa taas päähenkilönä on koulukiusattu Mari ja siinä sukelletaan vedenalaiseen maailmaan.

Kirjoista voi lukea itseään eniten kiinnostavan tai lukea ne kaikki missä järjestyksessä haluaa. Veden vallassa on tosin jälkinäytös, joka hieman spoilaa Kaarnan kätkössä -kirjaa, joten jos haluaa välttää tietämästä siitä liikaa, kannattaa Kaarnan kätkössä lukea näistä ensin. Neljäs ja viimeinen osa tulee olemaan enemmän tarinalangat yhdistävä jatko-osa ja siinä pääsemme tapaamaan sekä Pinjan, Marin että Pekon.

Kenelle suosittelisit kirjojasi?

Koska päähenkilöt poikkeavat niin paljon toisistaan, olen huomannut, että eri lukijat valitsevat eri kirjan suosikikseen. Sarjaa yhdistää kuitenkin se, että kaikki hahmot tuntevat olevansa outolintuja ja siksi Väkiverisistä saavat eniten irti ne, jotka tuntevat olevansa erilaisia. Niitä voi kuitenkin lukea kuka vain yli 12-vuotias, joka nauttii jännityksestä, huumorista ja ripauksesta romantiikkaa.

Millainen olet lukijana ja mitä kirjaa luet juuri tällä hetkellä?

Olen lukijana hyvin kaikkiruokainen, vaikka suosikkini onkin fantasiakirjallisuus. Ahmin klassikoita, dekkareita, romantiikkaa ja fantasiaa. Väliin otan välipalaksi muutaman runon. Koska olen lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari, luen todella paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Sain juuri luettua Magdalena Hain uuden kirjan Kolmas sisar, joka aloittaa Royamen aikakirjat. Se oli vallan herkullinen ja kihisyttävä kirja noitatytöistä Lunesta ja Cielistä, jotka joutuvat noitamaailmasta meidän todellisuuteemme ja erikoisten oppilaiden sisäoppilaitokseen. Siinä oli minulle juuri sopivasti tuhon partaalla roikkuvia maailmoja ja vaarallisen söpöjä poikia.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemuksesi?

Täytyy vastata tylsästi, että minulle kaikkein tärkein kirja on J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi. Olen korpinkynsi henkeen ja vereen ja nimenomaan potterit saivat minut tajuamaan, että haluan lukea ja kirjoittaa fantasiaa.

Kun ensimmäisen kerran lainasin 12-vuotiaana pulpettikirjaksi Harry Potter ja viisasten kiven, mietin, haluanko edes lukea jotain kirjaa pojasta, joka asuu portaiden alla olevassa komerossa. Välitunnilla en kuitenkaan voinut jättää kirjaa mielestäni ja hajamielisyyttäni kaaduin jäällä, niin että naama osui suoraan hiekoitukseen. Jouduin lähtemään koulusta kesken päivän naama veressä. Kotona luin heti Viisasten kiven loppuun ja siitä pitäen olen ollut fani. Minulla on myös yhä silmäkulmassa muistona pieni arpi.

Olet myös lasten ja nuorten kirjastonhoitaja, sekä kirjavinkkari. Mitä kirjoja suosittelisit eri ikäisille nuorille?

Voisin luetella sadoittain hyviä kirjoja, mutta yritän hillitä itseni. Siispä tämän hetken tärpit: 11–12 -vuotiaille Jessica Townsendin Nevermoor, Camilla ja Viveca Stenin Synkät vedet sekä Vuokko Hurmeen Kiepaus; 13–14 -vuotiaille Holly Bournen Oonko ihan normaali?, Nonna Wasiljeffin Loukkupoika sekä Aleksi Delikourasin Nörtti –kirjat; 15–16 -vuotiaille Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Sarah Crossanin Yksi sekä Cara Delevingnen Mirror, Mirror; 17-18 -vuotiaille Angie Thomasin Viha jonka kylvät, Elina Pitkäkankaan Kuura sekä Jennifer Nivenin Yksi täydellinen päivä.

Lisää kirjavinkkejä löytyy muun muassa minun ja Elina Pitkäkankaan Youtube-kanavalta For YA, jossa keskustellaan Young Adult -kirjallisuudesta ja josta löytyy myös tekemiäni vinkkivideoita.

Jos olisit jokin suomalaisen mytologian olento, mikä olisit ja miksi?

Ehdottomasti etunimeni mukaisesti sinipiika. Sinipiiat ovat kotimaisessa kirjallisuudessa jääneet paitsioon, ja harva edes tietää, mitä ne ovat: metsän kuninkaan Tapion piikoja, tuulenhenkiä ja -haltijoita, jotka livahtavat sinisinä silmänurkassa. Sinipiika-hahmoni Tuulian tavoin käytän vain sinisiä vaatteita ja minulla on myös sinipiikojen ilkikurinen huumorintaju.

Lukeminen on… valo, jonka avulla näen. Ilma, jota hengitän. Ja ainoaa taikuutta, jota on oikeasti olemassa.