Taru Kumara-Moisio: ”Kirjallisuus antaa elämään uusia kulmia ja perspektiiviä”

Kuva: Outi Puhakka / Outo Kuva.

Taru Kumara-Moisio on tamperelainen kirjailija sekä sivutoiminen teatteriohjaaja ja luovan ilmaisun opettaja. Hän tekee välillä myös tilauksesta yleisöä osallistavia sanataideperformansseja ja opetuksellisia liveroolipelituokioita. Hän on koulutukseltaan kulttuuritieteiden lisensiaatti. 

Kertoisitko hieman itsestäsi lukijoillemme? 

“Olen luonteeltani helposti innostuva ja aika herkkä. Nautin sekä hiljaisuudesta että yhdessä touhuamisesta – täytyy vain tasapainotella näiden välillä. Kirjoittamisen, lukemisen ja teatterijuttujen vastapainoksi liikun luonnossa ja käyn avannossa virkistäytymässä. Lisäksi luonani käy silloin tällöin vierailulla ihana hoitokoira Donna.” 

“Minulta on julkaistu kaksi romaania nuorille: Ihmisversoja ja Taivaanjuuret. Ne sijoittuvat tulevaisuuteen ja edustavat niin sanotusti hopepunkia, eli ovat toiveikkaita maailmanparannusseikkailuja, vähän runollisiakin. Ensimmäinen kuvakirjani nimeltä Koiranunta ilmestyy syksyllä 2023. Se kertoo surrealistisen ihmettelevällä tyylillä Dali-koiran yrityksestä karkottaa pahaa mieltä ja sopii ihan kaiken ikäisten käsiin, koska tarinasta aukeaa monenlaisia tasoja. Lisäksi olen kirjoittanut romaaneja, novelleja ja näytelmiä aikuisille. Tuotantoani on myös käännetty englanniksi, ruotsiksi ja espanjaksi.” 

Millaisia kirjoja tykkäät lukea?  

“Pidän filosofisista teoksista siinä mielessä, että juonikuviot eivät ole minulle niin tärkeitä, vaan henkilöhahmojen tavat hahmottaa maailmaa ja paikkaansa siinä sekä suhdettaan toisiin eläviin ja ympäristöön. Myös käytetyllä kielellä on merkitystä, sillä sanavalinnat kertovat hahmoista ja teoksen tunnelmasta paljon. Etsin kirjoista oivalluksia: itseni ja maailman tunnistamista sekä toisaalta myös hetkiä, jolloin pystyy näkemään aivan toisin kuin yleensä. 

Olen myös hiukan vinksahtaneellakin tavalla kuolemateemaisten teosten ystävä. Vaikka olen herkkä, enkä mielelläni lue väkivaltaisia tarinoita, janoan elämän päättymiseen liittyviä pohdiskeluja. Se johtuu todennäköisesti siitä, että niiden kautta pääsen käsittelemään omia sukulaisten ja tuttujen kuolemiin liittyviä tunteitani.”  

Mikä kirja on ollut sinulle tärkeä? Mitkä kirjat ovat inspiroineet sinua? 

 “Olen lukenut aina paljon, pienestä pitäen. Kirjasto oli jo lapsuudessani minulle tärkeä paikka, josta löytyi loputtomasti mielenkiintoisia maailmoja. Rakastin muun muassa Maikki Harjanteen Minttu-kirjoja, Kirsi Kunnaksen lastenrunoja ja Astrid Lindgrenin teoksia. Ystävän kanssa leikimme Montgomeryn Anna-kirjojen hahmoja sekä eläydyimme Robin Hoodin maailmaan.” 

Mistä saat yleensä ideoita tai kuinka ideoit kirjoituksiasi? 

“Ideoin tarinoita eläytymällä teoksieni hahmoiksi ja miettimällä, miten he maailmaansa katselevat, mikä heille on tärkeää tai mitä he pelkäävät. Käytän tavallaan liveroolipelien keinoja apuna kirjallisuuden luomisessa. Lisäksi mietiskelen, luen ja keskustelen ystävieni kanssa mieltäni kiehtovista teemoista. Muistiinpanojen tekeminen hahmoista ja tulevan teoksen alustavasta rakenteesta auttaa luonnollisesti jäsentämään ajatuksia. Tyyli löytyy yleensä kokeilujen kautta.” 

Oletko ollut jumissa tekstisi kanssa? Kuinka olet päässyt eteenpäin? 

 “Kirjoittamisjumeihin auttaa se, että tekee useampaa projektia limittäin. Jos yksi ei suju, voi siirtyä miettimään toista. Käsikirjoitukset tarvitsevat aikaa: Niiden täytyy antaa välillä levätä, jotta ne voi nähdä taas tuorein silmin. Myös esilukijat ovat tärkeitä, jotta saa palautetta siitä, miten teksti aukeaa muille. 

Tällä hetkellä olen jumissa aikuisille tarkoitetun romaanikäsikirjoituksen kanssa, mutta työstän sen rinnakkaisteoksena samaan maailmaan sijoittuvaa teatteriohjausta tamperelaisessa Tukkateatterissa ja toivon, että teatteriesitysversion valmistuminen nitkauttaa romaaniakin eteenpäin. Luotan myös paljon alitajuntaan: mieleni askaroi teoksen kimpussa silloinkin, kun en kirjoita sitä.” 

Kuinka tärkeää kirjallisuus on mielestäsi kirjailijoille? 

“Kirjallisuus antaa elämään uusia kulmia ja perspektiiviä. Kirjailijoita ei olisi ilman kirjallisuutta, teokset ovat ehdottomasti tärkeämpiä kuin kirjailijat.” 

Millaisia neuvoja antaisit kirjoittamisesta haaveileville? 

“Kannattaa lukea laajasti, jotta kielen taju kehittyy. Lisäksi tarvitaan paljon sinnikkyyttä, jotta jaksaa kirjoittaa käsikirjoituksiaan loppuun asti ja hioa niitä vielä senkin jälkeen, kun on ehkä saanut hylkäyskirjeitä kustantamoista. Tukiverkostot auttavat – kannattaa siis mennä kirjoituskursseille ja luetuttaa tekstejään muilla. Kirjoittamiseen täytyy olla sisäistä paloa, intohimoa, ei sitä muuten jaksa. Parhaimmillaan kirjoittaminen on kyllä erittäin mieltä ravitsevaa ja merkitykselliseltä tuntuvaa työtä.”