Taru sormusten herrastakin suomentanut fanitettu Kersti Juva raottaa kääntämisprosessiaan
Kääntämisen ulottuvuudet
”Kääntämisessä kaksi asiaa kietoutuu yhteen: lukeminen eli ymmärtäminen sekä kirjoittaminen eli ilmaiseminen. Sellaista mitä ei ymmärrä, ei voi kääntää. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita tekstin analyyttista erittelyä, vaan se tulkitaan”, Kersti Juva kertoo puhelimitse ja jatkaa vertaamalla kääntämistä musiikkiin:
”Siinä on ikään kuin metafyysisiä ulottuvuuksia. Eihän nuottejakaan järjellä analysoida, vaan soitossa välittyy jotakin enemmän.” Onnistuneen käännöksen sulosoinnut soivat konkarillakin usein vasta pitkän painiskelun jälkeen.
”Parasta on kun saa jonkun pitkän kappaleen kohdalleen niin että se on merkityksellisesti, rytmillisesti ja äänteellisesti juuri niin kuin haluan.”
Suomentajana Juva on harvinaisessa tilanteessa, sillä hänellä on runsaasti faneja. Samankaltaiseen asemaan on päässyt kenties vain Harry Potter -sarjan suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Juvan fanit ovat pääosin Tolkienin faneja, jotka ovat käännöksistä Juvalle kiitollisia, mutta myös Juvan muiden töiden ihailijoita. Pitkään se, että hänet tunnettiin “vain” Tolkienin kääntämisestä, ei kuitenkaan tuntunut oikealta.
”Se ärsytti kaksikymmentä vuotta hirveästi, mutta sitten alistuin, koska onhan se kiva että jostain muistetaan.
Kun nimikirjoituksia tullaan pyytämään, Juva kertoo tulevansa erityisen onnelliseksi, kun jollain on kainalossaan Tarun sormusten herrasta sijasta Laurence Sternen Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet -teos. ”Pidän sitä urani pääteoksena. Se on Tolkienia kovempi juttu.”
Lahja faneille
Tolkienin tulkkina koostuu erilaisista osista. Aluksi on lyhyt omaelämäkerrallinen osuus Tolkienin kääntämiseen ryhtymisestä. Sen jälkeen Juva analysoi löytämäänsä 50-sivuista käännösversiota, jota hän ja hänen opettajansa ja mentorinsa Eila Pennanen ovat korjanneet lyijykynällä. Kirjassa Juva siis analysoi itse itsensä kanssa vuosikymmeniä sitten käymää dialogia. Sitä seuraa osuus tyylilajeista ja henkilöhahmojen puhetavoista. Lopuksi on pitkä nimiluettelo, jossa verrataan Tolkienin toiveita ja suomentajien tekemiä ratkaisuja henkilöiden ja paikkojen nimistössä.
Pitkän uran tehnyt Juva oli ajatellut kääntämisestä kirjoittamista jo kauan. Hetki oli kypsä, kun Suomen Kulttuurirahasto myönsi apurahan. Kirja Tolkienin kääntämisestä syntyi kahdesta syystä.
”Ensinnäkin halusin ilahduttaa ihania fanejani, antaa lahjan. Toisekseen kustantaja oli kiinnostunut kustantamaan tällaisen sen jälkeen kun Löytöretki suomeen oli tehty. Se on magnum opus, ja tämä Tolkien-kirja on pieni lisä.”
Juvan mukaan kirjoittaminen on suomentajille “täysin painajaismaista”, koska he ovat tottuneet työskentelemään alkutekstin kanssa. ”Inhoan kirjoittamista, kun taas kääntäminen on ihanaa!”
Nyt Juva on kuitenkin raottanut maailmalle kääntämisen prosessiaan ja on onnellinen, että on sen tehnyt. Erilaisissa tilaisuuksissa erilaisille yleisöille ja kollegoille aiheesta puhuminen on vuosien varrella hionut ajatuksia, jotka Juvan mielestä ovat ansainneet ulospääsyn. Oman luovan prosessin – metafyysisen nuottien tulkinnan – paljastaminenkaan ei ole nolottanut.
”Jostain syystä ei ole hävettänyt! Molemmissa kirjoissa on raakakäännöksiä, ja ihmiset ihmettelevät, miten olen kehdannut laittaa niitä esille. Mutta eihän ole mitään niin hauskaa kuin päästä korjaamaan huonoa käännöstä niin ettei kukaan suutu. Tässä se oli mahdollista kun huono käännös oli omani!”
Kirjasta on tullut hyvää palautetta Juva- ja Tolkien-faneilta, mikä luonnollisesti tuntuu kirjoittajasta hyvältä. Kirja on tarkoitettu kuitenkin myös kääntäjänaluille, jotka kenties keräävät tulevaisuudessa omat ihailijajoukkonsa. ”Olen tehnyt sen myös sillä silmällä. Se keskittyy kääntämisen kysymyksiin ja on nimenomaan kääntämisen prosesseja valaiseva teos.”