Veera Ojolan Pientä säätöä on Suomen ensimmäinen chatfiktio-romaani

Veera Ojolan Pientä säätöä kertoo aidolla ja elämänmakuisella tavalla kolmen lukion ensimmäistä luokkaa käyvän tytön elämästä vaiheessa, jolloin ei olla vielä aikuisia muttei enää lapsiakaan. Suomen ensimmäinen chatfiktio mullistaa käsitykset e-kirjasta tuomalla kirjallisuuden nuorten lukijoiden ulottuville heille tutussa muodossa, sillä se on videomuodossa, jota voi seurata puhelimen tai tabletin ruudulta.

Mistä sait idean chatfiktion toteuttamiseen?

“Olen nähnyt tällaisia chatfiktio -videoita Facebookissa noin vuonna 2016 tai 2017. Sain idean näkemällä kyseisiä videoita, vaikka ne olivatkin vähän erilaisia. Näkemäni videot olivat tehty yksittäisiksi somesisällöiksi. Törmäsin videoihin ulkomaisen median alustoilla.

Työskentelin tuohon aikaan paljon yhdessä Ronja Salmen kanssa kirjoittamisen merkeissä. Käsikirjoitimme yhdessä kaikenlaista ja olimme hyvin kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta ja siitä, mitä kaikkea sinne voisi tehdä. Olimme tuolloin molemmat vielä hyvin nuoria ja tajusimme, että oikeastaan hyvin pienellä budjetilla ja kynnyksellä voi tuottaa sosiaalisen mediaan julkaisuja. Päätimme Ronjan kanssa kokeilla chatfiktiota ja kehitimme yhdessä Pientä säätöä konseptin ja henkilöhahmot. Kirjoitimme Demi-lehteen seitsemän jakson sarjan, jota Demi julkaisi heidän Instagramissaan.

Jo nuorena haudoin ideaa, oikeastaan siitä lähtien kun olin WhatsApissa. Tallensin ryhmäkeskustelujani, sillä ajattelin, että niistä olisi joskus kiva kirjoittaa. Siinä meni kuitenkin vuosia ennen kuin näin, että joku konkreettisesti teki näin.

Kirjallisuusalat kiinnostuivat chatfiktiosta Demin sarjan jälkeen. Sen jälkeen sain yhteydenottoja siitä, voisiko ideaa kehittää kirjallisuuden alustoille. Lähdimme sitten yhdessä kustannusyhtiö Tammen kanssa kehittämään ideaa eteenpäin.”

Millainen työprosessi oli?

“Lähdin kirjoittamaan käsikirjoitusta omista lähtökohdistani. Mietin tapahtumia ja elämäntilanteita ja tunteita, joita on itselläni ollut lukion alussa. Luin paljon vanhoja päiväkirjoja. Kun käsikirjoitus eteni, halusin että käsikirjoitusta lukisivat sen hetkiset lukiolaiset, sillä omasta lukiokokemuksesta on jo aikaa. Halusin tuoda esille sosiaalista mediaa, joka on nyt eri tavalla läsnä kuin mitä se oli minulle. Pyysin mukaan Kallion lukiolaisia kommentoimaan ja lukemaan käsikirjoitustani. He antoivat minulle paljon ajatuksia, mm. kielestä, joita en olisi ilman heitä ymmärtänyt. ”

Minkä viestin haluat välittää nuorille teoksellasi?

”Kirjallisuudentutkimuksessa on esitetty, että ihmisillä, joilla on vaikeuksia lukea kokonaista kirjaa, kuten fyysistä kirjaa, saavat he itselleen positiviisen reaktion lukemalla videomuotoisen kirjan. Videomuotoisen kirjallisuuden lukeminen voi kaventaa kuilua perinteisen kirjan lukemisen välillä.

Alussa minulla ei ollut mielessä mitään tiettyä sanomaa. Kirjoittamisen edetessä kantavaksi teemaksi nousi kuitenkin ystävyys, joka yhdistää hahmoja uudessa elämänvaiheessa. Ystävyys on ainutlaatuinen ja merkittävä asia, etenkin aikuisuuden kynnyksellä. Siitä tulisi muistaa pitää kiinni.”

Kenelle suosittelisit teosta?

“Ajattelin aluksi, että suosittelisin tätä lukioikäisille sekä yläasteikäisille, mutta jälkeenpäin ajateltuna myös vanhemmille ihmisille. Suosittelen tätä kaikille, jotka kaipaavat lukemiseen jotain uutta kulmaa. Erityisesti voisin suositella sellaisille, joita perinteinen kirja ei jaksa innostaa.”