Tietokoneen näytöllä on auki tekstinkäsittelyohjelma. Edessä pöydällä lojuu aukinainen muistikirja. Molemmissa on jotain yhteistä: sivu on tyhjä ja pysyy sellaisena.
Parhaimmassa flow-tilassa sanat siirtyvät paperille ilman ponnisteluja, jolloin tarina alkaa lentää ja elää omaa elämäänsä. Kirjoittajat etsivät flow-tilaa lakkaamatta. Jotkut löytävät sen helpommin, jotkut eivät välttämättä koskaan. Flow-tilan vastakkaisessa päädyssä kirjoittajalla on tarina, mutta ei sanoja sen kertomiseen.
Kaikki kirjoittajat tietävät mistä on kyse. Jokainen kirjoittaja pelkää sitä ja jokainen kärsii siitä ajoittain. Kirjoitusblokin iskiessä ei kuitenkaan kannata stressaantua liikaa, saati jäädä tuijottamaan tyhjää sivua tuntikausiksi. Sitä vastaan voi nimittäin kamppailla.
Kirjoitusblokista pääsee kirjoittamalla
Kirjoittamisessa, kuten niin monessa muussakin asiassa, yksi vaikeimmista asioista on aloittaminen. Joskus kuitenkin täytyy kirjoittaa: kirjoitustehtävä voi esimerkiksi olla kotiläksy tai työjuttu, jonka deadline häämöttää jo näkökentän laitamilla. Kirjoittamista ei kuitenkaan pysty pakottaa, eikä luovuutta voi painaa valojen tapaan päälle.
Kirjoittaminen ja luovuus on aivoille työläs, urheilusuoritukseen verrattavissa oleva ponnistus. Siksi onkin hyvä herätellä itseään ennen kirjoittamista. On itsestäänselvää, että urheilemaan ei voi lähteä ilman alkulämpöä. Kirjoittajalle pitäisi olla yhtä itsestäänselvää lämmitellä aivoja, luovuuden tärkeintä työkalua, ennen kirjoitusurakkaa.
Lämmittelyharjoituksia
On olemassa monenlaisia lämmitysharjoituksia, jotka voivat olla apuna tyhjän paperin kammon iskiessä. Niitä löytyy lukemattomia määriä netistä ja kirjoista. Niitä voi myös yrittää keksiä itse. Tässä muutama esimerkki:
Kirjoitusblokkia vastaan taistellessa ei ole mitään väliä mitä kirjoittaa. Tärkeintä on kirjoittaa, ihan mitä tahansa, sillä kirjoittamalla pääsee kirjoittamisen makuun. Tyhjän paperin kammon edessä ei saa nyörtyä tai pelästyä, vaan se pitää kohdata. Kirjoittamisen iloa!
Kirjoittaja opiskelee luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa ja kamppailee tyhjän paperin kammon kanssa lähes viikoittain. Joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä.