Aamiainen Tiffanylla on pienoisromaani, johon sisältyy kolme novellia. Kirjan on kirjoittanut Truman Capote, kuuluisa yhdysvaltalainen kirjailija, joka teki merkittäviä teoksia ja nousi kuuluisuuteen kirjoittamallaan romaanilla Other Voices, Other Rooms. Kirjasta on tehty elokuva, mutta ne kuitenkin poikkeavat toisistaan useammassa kohtaa. Kirjan on suomentanut Inkeri Hämäläinen sekä Kristiina Kivivuori, ja sen kustantaja on Tammi.
Toinen kirjan päähenkilöistä, joka suurimman osan kirjasta tunnetaan nimellä Holly Golightly, on ailahtelevainen, omaperäinen ja suosittu etenkin miesten keskuudessa. Kirjan toinen päähenkilö on nimetön nuorimies, joka on kirjailija, mutta ei vielä tarinan alussa pääse urallaan eteenpäin. Hän toimii tekstin kertojana, ja tapahtumat kuvataan suurimmaksi osaksi hänen näkökulmastaan. Hän muistelee tapahtumia ja Hollya sellaisena kuin hän oli, kun tämä asui vielä New Yorkissa, sillä hän ei tiedä enää, mitä tämän elämässä tapahtuu. Hän ja Holly asuvat samassa kerrostalossa eri huoneistoissa. Mies tunnetaan kirjassa nimellä Fred, sillä hän muistuttaa Hollya hänen veljestään Fredistä. Veli on sodassa ja Holly alkaa kutsua miestä veljensä nimellä. Holly on pirteä, iloinen ja rohkea, eikä juurikaan huolehdi mistään. Lukija saa sen käsityksen, että hän pelkää sitoutumista, mutta Fred kuitenkin kiinnostuu Hollysta ja heistä tulee ystävykset. Holly on tietämättään osallisena rikollisliigassa ja joutuu kirjan lopussa vaikeuksiin. Lopulta hän karkaa lentokoneella matkalleen ja Fred jää New Yorkiin haikailemaan ystävättärensä perään.
Aamiainen Tiffanylla on rakkausromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1943 New Yorkiin. Teksti kertoo suurimmaksi osaksi tavallisen ihmisen elämästä tuolloin. Kirjassa henkilöhahmojen välinen dialogi on perusteellisesti kuvattua ja teräväkielistä, kukaan ei tunnu säästelevän sanoissaan. Capote kuvaa romaanissaan sitoutumiskammoisen henkilön tuntemuksia esimerkiksi kohdassa, jossa kerrotaan, ettei Holly voi sietää häkkiin laitettuja eläimiä, sillä ne kuuluvat hänen mielestään vapauteen. Toisaalta hän kuvaa myös erinomaisesti, miltä Hollyn kaltaiseen ihmiseen rakastuminen tuntuu. Hollyn hahmon on arvailtu saavan vaikutteita useasta vahvasta naishenkilöstä, jotka olivat lähes kaikki Capoten läheisiä ystäviä. Heistä esimerkkeinä ovat Suzy Parker ja Oona O’neil. Capote kuitenkin itse sanoi hahmon perustuvan vaaleahiuksiseen kaunottareen, Marilyn Monroeen, jonka Capote olisi halunnut näyttelevän Hollyn roolia elokuvassa.
Ennen kirjan lukemista olin katsonut siitä kertovan elokuvan, sillä tiesin sen olevan klassikko.
Luettuani kirjan olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä kirja ja elokuva erosivat toisistaan myös loppuratkaisujen kohdalla ja henkilökohtaisesti pidin enemmän elokuvan kliseisestä “happily ever after” -tyylisestä lopusta kuin kirjan haikeasta lopusta. Kirjan kerronta oli hyvää ja selkeää, mutta henkilöhahmojen keskustellessa kieli oli vanhanaikaista, kuten olettaa voi, ja siksi vaikeaselkoista. Kirjan tarina ei temmannut minua mukaansa, sillä minun oli vaikea samaistua yhteenkään henkilöhahmoista. Kuitenkin kokonaisuutena kirja oli lukemisen arvoinen ja klassikoista pitävät nauttivat varmaankin jokaisesta lukuhetkestä kirjan parissa. Kirjan hyviin puoliin kuuluvat ehdottomasti tapahtumien tarkka kuvaaminen ja itse juoni. Kirja on kokonaisuutena kauniisti kerrottu pieni elämäntarina, ja jo kirjan aloitus oli kiehtova ja omaperäinen: ”Minua vetää aina takaisin paikkoihin, joissa olen asunut, taloihin ja niiden ympäristöihin.”