Yksi täydellinen päivä herättää tunteita

Jennifer Niven kertoo kahden nuoren rakkaustarinan ottaen samalla kantaa vakavaan aiheeseen, mielenterveysongelmiin. Kirjan näkökulma vaihtelee kahden päähenkilön välillä, mikä antaa erilaisille lukijoille mahdollisuuden samaistua hahmoihin laajemmin.

Juonen kulku ei ole liian hidasta tai pitkästyttävää ja kirja koukuttaa heti alussa, kun friikiksi haukuttu Theodore Finch ja siskonsa auto-onnettomuudessa menettänyt Violet Markey tapaavat koulun kellotornissa, molemmilla aikeenaan hypätä alas. Finch houkuttelee Violetin alas tasanteelta ja myöhemmin järjestää itsensä Violetin pariksi maantiedon projektiin, jonka tarkoituksena on vierailla Indianan kiinnostavissa kohteissa. Violet käy vielä läpi siskonsa kuolemaa eikä ole suostunut kuukausiin auton kyytiin, mutta uskaltautuu siitä huolimatta ihastumaan erilaiseen ja hyljeksittyyn Finchiin, joka viettää yönsä kirjoittaen laulujaan kitaran kanssa ja muuttaa tyyliään viikoittain.

Vaikka loppu tuntuikin minusta hieman hämmentävältä ja nopealta, tarina kulkee eteenpäin sujuvan maltillisesti, mikä saa lukijan kiintymään molempiin päähenkilöihin, ja heidän rakastuessaan toisiinsa lukija saa tilaisuuden rakastua heihin. Dialogit ja hahmot ovat viihdyttäviä ja kiinnostavia ja kohtaukset ihanan yksityiskohtaisesti kuvailtuja. Totuudenmukaisesti kuvatun masennuksen ja itsetuhoisuuden vastapainona kirjassa on myös huumoria ja rakastumisen huumaa. Ne saavat jatkamaan lukemista luku toisensa jälkeen. Kirja on erilainen verrattuna aiemmin lukemiini teoksiin ja saa tuntemaan suuria tunteita surusta valtavaan onnellisuuteen.