Dumplin – Julie Murphy (Otava 2016, suom. Peikko Pitkänen)
Willowdean ”Dumplin” Dickson on lihava – ja ihan ok asian kanssa. Lihavuus ei ole hänelle ongelma, se ei ole ongelma hänen parhaalle ystävälleen Ellenille, eikä muille koulukavereille (lukuun ottamatta koulun kiusaajaa, joka nyt huutelee kaikille). Se ei ole ongelma hänen pomolleen tai hänen ihastukselleen. Willowdean tietää, että täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit.
Willowdeanin, tai Dumplinin kuten hänen äitinsä häntä kutsuu, ollessa sinut itsensä kanssa hänen äitinsä on kuitenkin vaikea suhtautua tyttären ylipainoon. Dumplinin astuessa olohuoneeseen äiti laittaa televisiosta laihdutusohjelman, kehuu Dumplinin hoikkien kavereiden ulkonäköä muttei koskaan kommentoi positiivisesti Dumplinin ulkomuotoa. Äiti organisoi kaupungin missikisoja ja on itsekin voittanut ne aikoinaan, eikä hän ole mistään niin ylpeä kuin siitä, että mahtuu edelleen missiaikojensa iltapukuun. Äidin heikko, ulkonäköön nojautuva itsetunto koettelee äidin ja tyttären välejä. Äiti ei voi ymmärtää, miksi Dumplin ei laihduta, kuten hän aikoinaan teki ollessaan nuorena ylipainoinen.
Willowdeanin ihastus, laittoman komea työkaveri Boe yllättäen suutelee häntä työpaikan parkkipaikalla. Ihastuksen kasvaessa ja suudelmien käydessä kiihkeämmäksi tapahtuu jotakin odottamatonta: itsevarma Willowdean tuntee, ettei ole tarpeeksi hyvännäköinen komealle ihastukselleen. Lisättynä tähän vielä vahingossa kuullut ilkeiden tyttöjen kommentit vaatekaupan sovituskopissa sekä äidin jokavuotinen kouhotus kaupungin missikisoista, Willowdean turhautuu yhteisön normeihin ja päättää protestiksi osallistua missikisoihin. Muut ulkonäkönsä takia syrjityt tytöt ottavat Willowdeanin esikuvakseen ja yhdessä he alkavat valmistautua missikisaan.
Vaikka olenkin lukenut paljon nuortenkirjoja, kotimaisia ja käännettyjä, niin tämä oli ensimmäinen kirja, jossa päähenkilö oli ylipainoinen ja mikä tärkeintä: sinut sen kanssa! Oli virkistävää lukea ylipainoisesta tytöstä, joka ei kärvistele itsetuntonsa kanssa tai hae muiden hyväksyntää epätoivoisesti laihduttamalla.
Julie Murphyn Dumplin on valloittava, hauska ja koskettava hurraahuuto erilaisuudelle. Se on rohkaiseva tarina, jonka myötä lukijakin alkaa kyseenalaistaa yhteiskunnassamme vallitsevia kauneusihanteita. On mahdotonta, että kaikki ihmiset sopisivat samaan muottiin. Miksi siis pitäisi?
5/5